Sivut

maanantai 31. joulukuuta 2012

Joel Mustonen – tuntemattomampi nimi kiekkokansalle

Eletään helteistä elokuun aamua. Aurinko porottaa, linnut laulavat ja Autotalo Laakkosen autoja tulee jatkuvalla syötöllä Isku Areenan porteista sisään. Pelaajaovea kohti kävelee niin vanhoja kuin uusiakin naamoja. Yhtä en tunnista. Sen on pakko olla Mustonen.

Kesän ensimmäisissä jääharjoituksissa ei tiedä, ketä pelaajaa sitä oikein seuraisi. Kiekosta on joutunut olemaan taas kuukausia erossa, ja kiima alkavaa kautta silmällä pitäen on sen mukainen. Kaikilla pelaajilla on ymmärrettävästikin tatsi hukassa ja ensimmäiset jääkerrat menevät lajin nimeltä jääkiekko alkusalojen opettelussa. Yksi nuori mies pisti kuitenkin välittömästi silmään. Selkä kyyryssä, numero yhdeksän kypärässään viilettänyt Mustonen vakuutti allekirjoittaneen ensi hetkistä lähtien.

Pääni täyttyi heti ajatuksista: mitä hän täällä tekee? Eikö hänellä pitäisi olla sopimus Elitserienissä pelaavan Skellefteån kanssa? Mitä? Täh?

”Mustonen? Kuka? Mikä mies tämä tämmöinen on?.” Joel Mustosen nimi ei ole varmasti tullut monellekaan kiekkojännärille tutuksi. 20-vuotias Oulussa syntynyt Mustonen on pelannut juniori-vuotensa länsinaapurissamme Ruotsissa. Hän teki jo kaudella 2010-2011 debyyttinsä Ruotsin korkeimmalla sarjatasolla Elitserienissä, Skellefteån riveissä. Mustonen on Tingsryds AIFin kasvati, mutta hän on pelannut miltei koko lyhyen uransa Skellefteån organisaatiossa, lukuunottamatta viime kauden lyhyitä lainapestejä Timråssä ja Västeråsissa. Kova tasoisessa Elitserienissä pelejä on kertynyt yhteensä 30 kappaletta, joissa on syntynyt viisi tehopistettä.

Mustonen saapui kesällä Lahteen suorittamaan asepalvelustaan ja samalla tarkoituksenaan tehdä sopimus Pelicansin liigajoukkueen kanssa.

Kaikki ei kuitenkaan mennyt aivan toivotulla tavalla.

Joel Mustonen Skellefteån paidassa. 
© Roine Sandlén

Mykoplasma on pitänyt Joel Mustosen urakehitystä paikoillaan jo kohta melkein vuoden ajan. Kyseinen tauti on bakteeri-infektio, toisin sanoen ylikuntotila. Mustonen on jo viime keväästä lähtien kärsinyt mykoplasman oireista eikä ole pystynyt täysipainoiseen harjoitteluun, saati pelaamaan. Nuori mies oli harjoituskaudella Pelicansin jääharjoituksissa mukana kerran päivässä, muun joukkueen vetäen kahdet treenit päivää kohden. Sen jälkeen Mustosta ei pahemmin Isku Areenalla ole näkynyt. Hän on käynyt satunnaisesti yksin jäällä hakemassa tuntumaa muun joukkueen jälkeen, ei sen kummempaa. Pahinta tässä jutussa on se, että paluuajankohta peleihin on täysi kysymysmerkki. Kauden alla kyselin Suikkaselta Mustosen tilasta ja hänen mukaansa lääkäritkään eivät osaa sanoa, milloin paluu pelikentille mahdollisesti tapahtuisi. Tällainen tilanne on urheilijalle pahin mahdollinen. On henkisesti erittäin raskasta olla jatkuvasti jään ja muun joukkueen ulkopuolella ja tehdä vain joitain oheisharjoitteita. Puhumattakaan siitä tuskasta mitä hämärän peitossa oleva paluu täysipainoiseen harjoitteluun tuottaa.


Joel Mustosen on tarkoitus tehdä toivuttuaan pelaajasopimus Pelicansin kanssa. Kyse olisi ilmeisesti kahden vuoden sopimuksesta.

Joel Mustonen on pelaajana hyvinkin monipuolinen. Hän pystyy pelaamaan niin keskushyökkääjänä kuin laiturinakin. Pelicansissa mies pelaisi tällä hetkellä, mitä luultavimmin, laiturina. Harjoituksissa Mustonen laukaus teki järjestään kovaa tuhoa. Rannelaukaus lähtee todella napakasti ja vieläpä tarkasti. Voisin väittää, että Mustosen osumatarkkuus oli koko Pelicans-ryhmän kovin elokuun jääharjoituksissa. Syöttäessä huomiota kannattaa kiinnittää eniten ajoitukseen, tarkkuuteen ja syötön napakkuuteen. Nämä tuntui olevan miehellä hyvin halussa ja huomiota tuli kiinnitettyä etenkin syöttöjen kovuuteen. Jalkatyöskentely ja luistelu lasketaan myös Mustosen positiivisten ominaisuuksien puolelle.
179-senttinen ja 78-kiloinen Mustonen on mitoiltaan melko pieni ja kevyehkö pelaaja, joten kulmaväännöissä saattaa tehdä välillä tiukkaa. Kokemusta miesten peleistä on vielä melkoisen vähän, vaikka tämä junnumaajoukkueiden vakiojyrä onkin pelannut kovia pelejä Ruotsin maalla.

Joel Mustonen on erittäin potentiaalinen pelaaja, josta kuullaan vielä pomminvarmasti.

Toivon mukaan paluu kentille tapahtuisi vielä tämän kauden puolella.


Aleksi Salonen

lauantai 29. joulukuuta 2012

Voitto SaiPasta vuoden viimeisessä pelissä

Pelicansin viides peräkkäinen voitto on tosiasia. Voitto tuli taas, voisi melkein jo sanoa, totutun vakuuttavalla esityksellä. Pelicans oli koko ottelun hienoisesti niskan päällä, ja kesti hienosti SaiPan lukuisat vaaralliset maalintekopaikat. SaiPalta oli pari ykkösmiestä poissa, joten sekin kyllä vaikutti vieraiden tehottomuuteen. Pelikaaneista onnistui jälleen kolme eri miestä maalinteossa. Etenkin Vili Sopasen kauden ensimmäinen kihaus sai hymyn huulille. Pitkään päätään seinään hakannut Sopanen teki Pelicansille tasoitusmaalin toisessa erässä loistavalla yksilösuorituksella. Pelicansista on viimein kasvanut joukkue.

Yleisöön menevää kiekkoa

Tästä juuri puhuin ennakossani. Pelicansin ja SaiPan väliset ottelut eivät ole jättäneet koskaan ketään kylmäksi. Ei tälläkään kertaa. Tällä kaudella paljon parranpärinää aiheuttanut SM-liigan tuomaritoiminta oli tänäänkin sangen isossa roolissa Lahdessa. Pysytään nyt kuitenkin niin sanotusti asia linjalla eikä haukuta pillipiipareita täysin jäänrakoon. Jokunen sana on silti sanottava. Tuomarityöskentely oli tänään todella linjatonta. Linja heilui ottelun alusta loppuun, annettiin paljon paikkailujäähyjä, ja jopa paikkailun paikkailujäähyjä. Varsinkin yksi Pelicansin hylätty maali ja SaiPan hieman kyseenalaisesti hyväksytty maali saivat yleisön raivon partaalle. Lahden hieno kiekkoilta kärsi tänään tuomareiden heikosta työskentelystä. Se on varmaa, että jotain tälle tuomariasialle on tehtävä.

Kentällä nähtiin tänään kaksi taistelevaa, sitoutunutta, puolustuksen kautta lähtevää joukkuetta. Ottelu oli tasainen kautta linjan. Ratkaisu nähtiin lopulta erikoistilanteissa. SaiPa onnistui hyvistä tilanteistaan huolimatta ohittamaan Myllyniemen ylivoimalla vain kerran. Alkukaudella surkeaa ollut Pelicans-ylivoima onnistui myös kertaalleen. Miikka Männikön ylivoimaosuma oli lopulta ottelun voittomaali.

Jere Myllyniemi on saanut tarpeekseen kyseisistä tilanteista.
© Jarno Hietanen


Kadoksissa ollut ykkösmaalivahti on viimein löytynyt

SaiPa-pelin suurin hahmo löytyi Pelicansin maalilta. Jere Myllyniemi jatkoi huikeita otteitaan, venyen useaan gamesaveriin. Myllyniemen pelissä on alkanut viimein näkyä tekemisen meininkiä. Alkukauden koomailut ja pelin sisällä heilahdelleet otteet näyttäisivät olevan takanapäin. Mies itse sanoi saaneen itseluottamuksensa takaisin Mestis vierailullaan. Siltä todellakin vaikuttaa. Jos maalivahdilla ei ole pääkoppa kunnossa eikä uskoa omaan tekemiseen löydy, on tekeminen juuri sitä, mitä Myllyniemeltä alkukaudella nähtiin. Nyt puolustuksen ja Myllyniemen välille on syntynyt vankka side. Puhun luottamuksesta. Pelaajat luottavat maalivahtiinsa ja päinvastoin. Kentällä on nyt aistittavissa hieman viime kauden menoa puolustuksen ja maalivahdin välillä. Mikäli tämä luottamus on kovaa laatua, ennustan Pelicansille hienoa kevättä.

Jere Myllyniemi on noussut Pelicansin selkeäksi ykkösmaalivahdiksi. Hän alkaa viimein lunastaa niitä odotuksia, mitä hänelle kasattiin.

Jo oli aikakin.

Aleksi Salonen

perjantai 28. joulukuuta 2012

SaiPan kaatoon neljän pelin voittoputkessa

Seuraavassa pientä raporttia voitokkaasta JYP-pelistä ja hieman ennakkoa lauantain kotipelistä SaiPaa vastaan.

Pelicans haki tänään Jyväskylästä kaksi pistettä. Peli meni jatkoajalle asti, jossa Pelicans hyödynsi ylivoimansa Pekka Saarenheimon maalilla. Peli oli todella tasainen, mutta Pelicans oli tänään piirun verran parempi ja ansaitsi näin voittonsa. Hiukan jäi kuitenkin harmittamaan yhden pisteen menettäminen täydestä potista. Jokainen peli on jatkossa Pelicansille kuin kuuden pisteen ottelu ja jokaisessa pelissä pitää tavoitella vain ja ainoastaan voittoa. Viimeiseen pudotuspelipaikkaan, eli kymmenenteen sijaan, on nyt matkaa 11 pistettä. Ero on kurottavissa, mutta se vaatii valtaisaa pistesaldoa kevään peleistä.

Uusia ratkaisijoita alkanut viimein löytyä

Avauserä Jyväskylässä meni Pelicansin osalta konetta käynnistellessä. Toisessa ja kolmannessa pussinokat ottivat lievästi tahtipuikon itselleen ja veivät peliä ajoittain näyttävästi. Pelicansin ykkös –ja kakkoskentät ottivat nyt sitä roolia, mitä hyökkääviltä kentiltä odotetaan. Ässät-pelissä Janne Tavi teki voittomaalin ja mies onnistui tänäänkin maalinteossa kauden kahdeksannella maalillaan. Tavi hukkasi tapansa mukaan myös tukun hyviä paikkoja, mutta pidän silti miehen pelillistä panosta hyvänä. Vili Sopanen alkaa myös saada juonesta kiinni, ja hän pelasikin tänään kauden parhaan pelinsä. Syöttöpisteitä Vilille kertyi kaksi kappaletta, mutta maali sai vielä odottaa itseään. Huomenna uusi yritys SaiPaa vastaan. Pekka Saarenheimo jatkoi suhteellisen tehokkaita otteitaan ykkösen keskellä, iskien Pelicansille elintärkeän maalin jatkoajalla. Maalissa Jere Myllyniemi pelasi jälleen kerrassaan mainion ottelun, joten kiitosta pitää jakaa myös sinne suunnalle. Angelo Esposito palasi loukkaantumisensa jälkeen kaukaloon, mutta mies jatkoi siitä mihin ennen loukkaantumistaan jäi. Tehotonta ja huolimatonta pelaamista. Onneksi Italian passin omaavalla pelaajalla on pieni palkkapussi.

Pelillisesti päättynyt JYP-peli ei tuonut suurta muutosta viime viikon torstain Ässät-otteluun. Pelicans jaksoi luottaa omaan tekemiseen alusta loppuun asti, eikä lannistuttu parista takaiskusta huolimatta. Henki on joukkueessa todella hyvä ja se on aistittavissa viisikkopelissä. Etäisyydet pysyvät lyhyinä ja maltillisena eikä haeta mitään sellaisia ratkaisuja mihin kädet eivät riitä. Alkukaudella sorruttiin jatkuvasti yliyrittämiseen, mistä johtuivat vaaralliset kiekonmenetykset kriittisimmissä paikoissa.

Pelicansin pelillinen ilme on nyt kiitettävällä tasolla. Voittoja on helppo ennustaa myös tulevissa peleissä.

SaiPa sytyttää aina

Lauantai-ilta. Lähes täysi tupa. SaiPa vastassa. Voittoputki. Ja vielä musta pelipaidat. Mitä hieno kiekkoilta enää tarvitsee? Huomisessa Pelicans-SaiPa-pelissä on kaikki edellytykset hienolle tapahtumalle. Lappeenrannasta on tulossa huomenna Lahteen kiekkokansaa yli 300 silmäparin verran, joten kisa katsomonherruudesta käy myös kuumana.
Pelicans tulee peliin varmasti kovalla intensiteetillä, allaan neljän pelin voittoputki. Mitään muutoksia ei nyt kannata tehdä, kokoonpanossa eikä pelillisestikään. En näe mitään estettä sille, ettei liigakolmonen Saipa kaatuisi koko 60 minuuttia kestävällä tehokkaalla joukkuepelaamisella. SaiPa otti edellisessä pelissä kuokkaan Bluesilta, joten sielläkin suunnalla halutaan varmasti lähteä uuden vuoden viettoon voitto kaulassa.

Pelicans – SaiPa la 29.12. klo 17.00.


Aleksi Salonen

Kentät Jyväskylän vierailulle

Iltapäiviä kaikille tasapuolisesti. SM-liiga jatkuu Pelicansin osalta tänään. Vastassa sarjan nelonen JYP. Kentät samat kuin harjoituksissa, mutta pistetään nyt vielä kertauksen vuoksi.


Pärssinen – Saarenheimo – Männikkö
Ylönen - Seikola

Tavi – Immonen – Sopanen
Hurri – Latvala

Pöyhönen – Paakkolanvaara – Pikkarainen
Korpikari - Pietilä

Ritamäki – Esposito – Isomäki

Myllyniemi (Kuusela).

Paluun kokoonpanoon tekevät Seikola, Esposito ja Isomäki. Kehoittaisin jälleen seuraamaan Seikolan edesottamuksia. Sairastelut on nyt ohi ja miehen pitäisi olla täydessä kunnossa. Asennepuolen ollessa kohdallaan, on Seikola edelleen käyttökelpoinen pelaaja pussinokkien puolustuksessa.

Esposito on löytänyt paikkansa nelosen keskeltä. Tämä ei ole todellakaan miehelle se omin paikka, joten vastuu koko nelosen osalta tulee jäämään jälleen todella vähiin. Voisi melkein sanoa, että Pelicans hyökkää ainoastaan kolmella ketjulla. Nelosvitja pelaa todella lyhyitä vaihtoja ja pelin edetessä enää vain hajavaihtoja. Myös loukkaantumisestaan toipunut Isomäki palaa tänään kaukaloon. Häneltä voi odottaa uhrautuvaa pelaamista ja peräänantamatonta taistelua.

Vaikea on tehtävä tänäänkin, mutta niin kuin viime Ässät-pelissä näimme, on kaikki mahdollista. Uskotaan, että tiiviin viisikkopelin ja taistelun kautta otetaan neljäs voitto putkeen.

Mikäli ette paikan päälle Jyväskylään eksy, niin laittakaa ihmeessä edes Radio Voima päälle.

JYP - Pelicans klo 18.30.


Aleksi Salonen


torstai 27. joulukuuta 2012

Kevätkausi käyntiin Jyväskylän vierailulla

Joukkueet ovat kohdanneet aiemmin tällä kaudella kahdesti. Kummatkin ovat ottaneet vierasreissuiltaan kolme pistettä matkaansa. Marraskuun alussa Antti Niemi torjui Pelicansille voiton Jyväskylässä ja samaisen kuukauden lopulla JYP haki pisteet Lahdesta Ondrej Pavelecin avauspelissä. Maalivahti tulee taas vaihtumaan, joten lähtökohdat ovat mielenkiintoiset, tälläkin saralla.

Jere Myllyniemi on Pelicans-maalilla jälleen paljon vartijana. 
© Mikko Ruohola - http://mikko.ruohola.org/


Avoimien ovien päivät ohi – vai ovatko sittenkään?

Lähtökohdat otteluun ovat lahtelaisten näkökulmasta todella hyvät. Pelicans on ottanut viimeisestä kolmesta pelistä kahdeksan pistettä ja jos katsotaan tarkemmin tulosten sisään, on sieltä havaittavissa selkeä muutos etenkin joukkueen henkisellä puolella. Omaan tekemiseen ja tiukkojen pelien voittoihin on viimein alettu uskoa. Näissä kolmessa pelissä omiin on mennyt vain viisi maalia ja kaverin verkko on heilunut kymmenen kertaa. Valitettavaa todeta tämä, mutta Markus Seikolan ollessa sivussa yhteensä viidestä pelistä tällä kaudella, on Pelicans voittanut näistä peleistä jokaisen. Seikolan on kerrottu potevan flunssaa viime viikkojen ajan. Niinpä, siitä voi tehdä nopeasti kaikenlaisia johtopäätöksiä. J-P Pietilä on tähän mennessä täyttänyt Seikolan tontin loistavasti. Seikola kuitenkin palannee huomenna kokoonpanoon vallitsevan puolustajapulan vuoksi. Myllyniemen ja Pelicans-puolustajien otteita on ollut hienoa seurata viime aikoina. Jere ohjaa äänekkäästi peliä koko ajan ja se tekee puolustajien elämän paljon helpommaksi. Tauko tuli siinä mielessä huonoon saumaan, kun Suikkasen joukot olivat juuri saamassa peliään uomiinsa. Pienen pelitauon jälkeen on taas vaikeampi saada koneita käyntiin, mutta äärettömän tasaisessa SM-liigassa sen on tapahduttava heti ensimmäisessä koitoksessa. Pelicansin alakerta on jatkossakin suurennuslasin alla ja toivon mukaan ovet pysyvät kiinni.

Viilaukset pelisysteemissä alkaneet viimein tuottaa tulosta

Kauden mittaan pelisuunnitelmaa on rukattu puolustavampaan suuntaan. Suikkanen teki tässä täysin oikean ratkaisun, Pelicansin taitotason huomioon ottaen. Pelitavan muuttaminen kesken kauden ei ole mitenkään suositeltava vaihtoehto, mutta nyt se oli tehtävä, melkein pakon sanelemana. Alussa muutos ei tuottanut hedelmää ja pelaajat muistuttivat kentällä ajoittain päättömiltä kanoilta. Nyt pelitapa alkaa iskoistua pelaajien päähän ja tulos on ollut luettavissa taululta. Pisteitä on napsittavakin todella isolla prosentilla, jotta unelma pudotuspeleistä säilyisi elossa.

Perjantain vastustajajoukkue JYPin kone on yskähdellyt viime aikoina ja sitä tiettyä säveltä ei ole tahtonut löytyä etenkään kotipeleissä. Tiiviillä ja kurinalaisella pelillä Pelicans haastaa JYPin, niin kuin kenet tahansa muunkin joukkueen tässä sarjassa. Pussinokkien on vastattava alusta loppuun JYPin vahvuuksiin, kovaan työntekoon ja liikkeeseen. Tätä kautta paras mahdollinen tulos, eli kolme pistettä on saavutettavissa. Mikään muu ei voi olla joukkueen tavoitteena tällä hetkellä.

Katseet kentällä kohdistuvat jälleen maalin suulle. Myllyniemi jatkanee maalilla ja otteiden on jatkuttava varmoina pistetilin kartuttamiseksi. Kokoonpanoon on tulossa pari muutosta sitten viime pelin. Katsotaan huomenna, miten muutokset toimivat ja mikä on Pelikaanin joulunjälkeinen peli-ilme.

JYP-Pelicans pe 28.12. klo 18.30


Aleksi Salonen

keskiviikko 26. joulukuuta 2012

Back to business

Lomat on pidetty. Kinkkua on taas tullut syötyä niin paljon, että tukka on taipunut. Nyt kaikki herkut on kuitenkin siirrettävä syrjään ja palattava arkeen. Pelicans palasi harjoituksiin jo tänään. Ohjelmassa oli niin aamu –kuin iltapäiväjäätkin. Itse olin iltapäivällä paikan päällä seuraamassa menoa. Vauhtia oli mukavasti ja tunnelma oli sangen vapautunut.

Pelicans harjoitteli tänään seuraavilla ketjusommitelmilla:

Pärssinen – Saarenheimo – Männikkö
Korpikari – Pietilä

Tavi – Immonen – Sopanen
Hurri – Latvala

Pöyhönen – Paakkolanvaara – Pikkarainen
Ylönen - Seikola

Ritamäki – Esposito – Isomäki

Maalivahdit Myllyniemi ja Kuusela.

Mukana olivat myös punainen treenipaita päällään viilettänyt Richmond, sekä hyökkääjät Koivisto ja Kauppila. Puolustaja Jaatinen parantelee murtunutta kättään eikä ollut jäällä. Myöskin Jormakka istui katsomon puolella.

Esposito ja Isomäki ovat saaneet vammansa hoidettua ja ovat täydessä pelikunnossa. Joudun harmikseni todeta, että Esposito näyttää melkein jo luovuttaneen. Onnistumisia ei tule edes harjoituksissa eikä mies tunnu olevan niitä parhaimpia ns. pukukoppipelaajia. Seikola näyttää saaneen flunssansa selätettyä ja oli täysillä mukana. Viikonlopun peleissä nähdään, onko Seikolan asennepuoleen tullut minkäänlaista muutosta. Seikolan kohdalla on tultu nyt kylmästi tähän pisteeseen: tulos tai ulos.

Harjoituksissa käytiin tänään läpi ennen kaikkea syöttötyöskentelyä ja kiekonhallintaa. Kommenteista päätellen Suikkanen ei iltapäivän antiin täysin tyytyväinen ollut. Pelaajien ajatukset tuntuivat olevan vielä joulupöydässä ja kiekot lähtivät ”sinne päin”, eivätkä täysin oikeaan osoitteeseen. Varsinkin Sopasen otteisiin Suikkanen oli tyytymätön. Parikin kertaa Suikkasen suusta kuului leiskautus ”v*tun Sopanen!”. 
Valmennus sätti ihan syystä pelaajiaan. Mitä, jos ensi kerralla jätettäisiin ne turhat jalkakynät pois.

Pelicans pelaa perjantaina Jyväskylässä JYPin vieraana, joten huomenna vielä ehjä treenipäivä alle niin hyvä tulee.

Toivottavasti.

Aleksi Salonen

sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Pelicans-hyökkääjät syyskaudella osa 5

Alun perin lupailin hyökkääjistä kuutta osaa, mutta sainkin mahdutettua nämä hyvin viiteen. Viimeistä viedään. Estradilla Joni Isomäki, Radek Smolenak sekä Kimi Koivisto.

Radek Smolenak jätti lähdöllään Pelicans-hyökkäykseen valtavan aukon.
© Miro Pesonen


Suluissa ottelut, maalit, syötöt, pisteet, plus-miinuspisteet, rangaistusminuutit sekä peliaika.


61 Joni Isomäki
(6, 0+0=0, -3, 2, 9.22)

Ei käy Isomäkeä kateeksi tällä hetkellä. Mies mursi kätensä kauden kolmannessa pelissä ja heti kuntoutumisen jälkeen tuli uusi vamma, joka on pitänyt hänet pitkään pois peleistä. Isomäki ei Pelicansille kovin tärkeä pelaaja ole, mutta kylläkin loistava ringinleventäjä. Kookkaan Isomäen vahvuudet tulevat esiin omalla puolustusalueella. Heinolassa suurimman osan urastaan viettänyt Isomäki on loistava blokkaamaan kiekkoja ja tästä syystä arvostan miehen korkealle. Hyökkäyspäässä Isomäki suojaa kiekkoa mallikkaasti kropallaan ja tekee tilaa vierustovereilleen. Tervehdyttyään Isomäki nousee suoraan Pelicansin neloseen ja voitte olla varmoja, että tämä mies ei meitä petä.

70 Radek Smolenak
(32, 18+10=28, -2, 22, 19.29)

Pelicansin alkukauden suurin onnistuja. Smolenakin tärkeyttä ei voi liioitella lahtelaisten hyökkäyspelissä ja ennen kaikkea maalinteossa. Pari heikompaa jaksoakin oli, mutta Radek pystyi kaiken kaikkiaan todella tasaiseen suorittamiseen, mikä nostaa miehen arvoa entisestään. Smolenakissa on valitettavasti hieman mielialapelaajan vikaa. Silloin, kun pelihuumori on korkeimmillaan ja pelaaminen maistuu, on vähintään yksi maali/peli selviö. Kolikolla on myös kääntöpuolensa. Ajoittain tshekki-laituri hortoilee pelin ulkopuolella parikin peliä putkeen ja silloin Smolenak on joukkueelle kuin joukkueelle täysin hyödytön. Smolenak on todella monipuolinen pelaaja, vaikkei sitä heti uskoisikaan. Alivoimapelaaminen kuuluu nimittäin myös Radekin vahvuuksiin, vaikka mies ei ole tällä kaudella liiemmin alivoimavastuuta saanut. Syytä tähän ei tarvitse pitkältä etsiä. Liigan maalipörssin ykkössijaa jakavan Smolenakin suurimmat vahvuudet ovat kuitenkin hyökkäysalueella, eikä ketään pelaajaa jokaiseen rooliin voi istuttaa, se on selvä. Ei ole mitään järkeä peluuttaa pelaajaa puhki, ellei halua pelaajan suoritustason heikkenevän.
Smolenak solmi ennen lähtöään Pelicansin kanssa kaudet 2013-2015 kattavan sopimuksen. Sopimus sisältää KHL-pykälän. Voiko ulkomaalaispelaaja enää tätä hienompaa elettä tehdä? Tuskin.
Smolenak pelaa kevätkauden Torpedon riveissä. Kannattajien ykkössuosikki lupaili palaavansa Pelicansiin kesällä, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Onnistuessaan Venäjällä, on varmasti jatkoa luvassa eikä mies Lahteen palaa. Mikäli Radek Venäjällä jatkaa, saa Pelicans tästä mukavan siirtokorvauksen, joten tilanne on sen kannalta hyvä.
Radek Smolenak rakastaa aikaansa Lahdessa ja myös rakkaus faneja kohtaan on jotain todella suurta. Tämä tekee Smolenakista yhden Pelicansin historian hienoimmista pelaajista, ainakin ulkomaalaispelaajista.

88 Kimi Koivisto
(3, 0+0=0, -1, 0, 6.06)

Ei ole vielä päässyt sisään liigajoukkueeseen. Muutamassa pelissä tulleilla jämäminuuteilla ei liiemmin juhlita, eikä pelaajalta voi minkäännäköistä tulosta näissä odottaakaan. Kausi on ollut Koivistolle hankala ja nuorimies on varmasti tyytymätön omiin esityksiinsä. Peliitoissa pelejä on kertynyt 11 ja Pelicansin A:ssa kaksi kappaletta. Sen on varmaan Koivistokin huomannut, että Suikkanen ei kauheasti näitä nuorempia pelaajia suosi. Näin pelit liigassa jäävät loppukaudellakin vähiin.

Eiköhän nyt rauhoituta joulun viettoon ja palataan asiaan ensi viikolla pyhien jälkeen.

Iloista Joulua kaikille!

Aleksi Salonen

lauantai 22. joulukuuta 2012

Pelicans-hyökkääjät syyskaudella osa 4

Kahdeksan hyökkääjää on vielä käymättä läpi. Seuraavaksi pohdinnassa Marko Pöyhösen, jo poistuneen Ryan O’Marran, Ilkka Pikkarainen, Antti Iivarin ja Pekka Saarenheimon otteet alkukaudella. Eikö nämä epäonnistuneet hankinnat alkaisi jo riittää tälle kaudelle. Niitä on nimittäin hankittu jo ensi kaudenkin edestä.

Pekka Saarenheimo on ollut positiivinen yllätys.
© Jaakko Stenroos - http://jaskan.kuvat.fi/


Suluissa ottelut, maalit, syötöt, pisteet, plus-miinuspisteet, rangaistusminuutit sekä peliaika.


39 Marko Pöyhönen
(32, 1+4=5, -3, 14, 13.12)

Totutun vahvaa alivoimapuurtamista illasta ja pelistä toiseen. Pöyhönen ollut jo vuosia Pelicansin nelosenkentän luottomies eikä tämä vuosi ole tuonut siihen muutosta. Väsymättömillä jaloilla paineleva Pöyhönen on tappanut ties kuinka monta 5vs3 alivoimaa melkein yksinään. Maalintekijää Pöyhösestä ei saa tekemälläkään, mutta miksi tarvitsisikaan? Eihän kaikki pelaajat jääkiekossa voi olla maalintekijöitä ja hyökkäys orientoituneita. On oltava niitä puolustaviakin hyökkääjiä, joiden peli lähtee oman pään kautta liikkeelle. 
Siinä roolissa Marko Pöyhönen on hyvää SM-liigatasoa.

42 Ryan O’Marra
(8, 0+1=1, +1, 8, 16.53)

Oletan, että olette jo piirtäneet jälleen yhden ruksin seinään epäonnistuneen hankinnan merkiksi. Mikäli ette ole, tehkää se nyt. O’Marra saapui Lahteen huonokuntoisena, eikä löytänyt missään vaiheessa oikeita pelikavereita vierelleen. Se täytyy tässä todeta, että valmennus ei antanut O’Marralle täysin mahdollisuutta näyttää kykyjään ykköskentän keskellä. Tokiossa syntynyt pelaaja oli kelpo kaveri alivoimalla, mutta toisessa päässä aikaansaannokset jäivät vähiin. Miehen luisteluvauhti oli olematon eikä hän päässyt laitureidensa vauhtiin, jolloin on todella vaikea saada minkäänlaista tulosta aikaan.
Ryan O’Marran sopimus purettiin yhteisymmärryksessä, mikä oli tässä kohtaa ainoa oikea vaihtoehto.

51 Ilkka Pikkarainen
(29, 4+7=11, -8, 78, 12.33)

Koko SM-liigan jäähytilaston kakkossijalla majaileva Pikkarainen on pettänyt pahasti kiekkokansan ja valmennuksen odotuksiin nähden. ”Piku” siirtyi Pelicansiin viime keväänä ja pelasi silloin loistavan runkosarjan loppupuoliskon. Kevään pudotuspeleissä tahti hyytyi ja nyt hän on jatkanut siitä mihin keväällä jäi. Pikkarainen on nyt keskittynyt enemmän pelaamiseen kuin suunsoittoon, mutta onhan tuo jäähymäärä silti valtava. Luisteluvauhti on pudonnut pykälän verran viime kaudesta ja tekemisestä on selkeästi puuttunut voittamisen palo. Valmennus ei ole antanut enää viime aikoina Pikkaraiselle mahdollisuutta ylemmissä kentissä ja peliaika on jäänyt pieneksi. ”Piku” paukutti viime keväänä maaleja ylivoimalla solkenaan viivamiehen paikalta. Tätä variaatiota ei ole kokeiltu kuluvalla kaudella kertaakaan. Mielestäni syytä olisi, sillä Pikkaraisen rannelaukaus on edelleen tuhoisa. Toinen Pikkaraisen iso vahvuus on kova taklauspeli. Vai pitäisikö sanoa heikkous, kun SM-liigassa tuomarit antavat heti kakkua pienemmästäkin töötistä. Viime peleissä "Piku” on herätellyt joukkuetta ja ottanut vastustajalta pelihaluja pois painavilla ja puhtailla taklauksilla. Samanlaista peräänantamatonta duunia odotan mieheltä myös kevään koitoksissa.
Ilkka Pikkarainen on ajautunut Pelicansissa hieman sivuraiteelle ja jatko Lahdessa ensi kaudella näyttää epätodennäköiseltä.

53 Antti Iivari
(1, 0+0=0, 0, 2, 11.00)

RoKi-kasvattilla on vain yksi peli vyöllään SM-liigassa. Hän on viettänyt kautensa Peliitoissa ja myös Pelicansin A-jonioreissa on kertynyt pelejä. Vastuuta edustuksessa ei ole tulossa loppukaudestakaan, ja tästä koko junnu-asiasta käy keskustelu todella kuumana kannattajien kesken. Antti Iivari ei kuitenkaan näihin kovimpiin huippulupauksiin kuulu eikä sitä noin vain liigamiehistöönkään voi nousta.
Palataan myöhemmin tarkemmin tähän junnujen tilanteeseen ja heidän peluutukseensa.

57 Pekka Saarenheimo
(29, 4+11=15, -3, 20, 15.54)

Viime kaudella Kärppien nelosessa tahkonnut sentteri pelaa nyt pussinokkien ykkösen keskellä. Melkoinen muutos viime kauteen nähden, ja varmasti mieluisa sellainen. Saarenheimo on yllättänyt allekirjoittaneen täysin varsin kypsällä pelillään ykköskentällisessä. Saarenheimon ja Smolenakin yhteispeli toimi pääsääntöisesti hyvin ja olenkin todella tyytyväinen Pekan pisteisiin. Odotukseni Saarenheimo kohtaan eivät olleet kummoiset, kun tiesin että lopulta mies päätyy vähintään kakkosen keskelle. Hän kun on omiaan juuri puolustavassa kentässä rikkovassa roolissa. Viime kaudella 11 tehopistettä iskeneen Saarenheimon vahvuudet ovat edelleen alivoima –ja puolustuspelaamisessa, mutta mies ollut monipuolisuudellaan tärkeä lenkki tämän kauden Pelicansia. Tämä on silti sanottava: joukkueessa, jonka tavoitteet ovat kuuden joukossa, tai rajataanpa vielä, kymmenen joukossa, Pekka Saarenheimon tasoinen pelaaja ei voi olla ykkössentteri. Saarenheimon hitaus tulee valitettavan usein esille ja muutenkin miehen luistelutyyli on todella kulmikas. Pelinopeuskaan ei ole enää Lukossa vietettyjen huippuvuosien tasolla.
Pekka Saarenheimo on kuitenkin pelannut tasaisen hyvin ja pisteitä tulee syntymään keväälläkin kohtuulliseen tahtiin. 


Aleksi Salonen


Tauolle maistuvassa kolmen pelin voittoputkessa


Viikko lähenee loppuaan ja Pelicans voi lähteä kinkun syöntiin levollisin mielin. Mennyt viikko oli pelillisesti ja tuloksellisesti Pelicansille erinomainen. HPK kaatui tiistaina kotona kelpo esityksellä ja torstaina oli Ässien vuoro todeta lahtelaisjoukko paremmakseen. Pistesaldo karttui viidellä pisteellä ja matkaa viimeiseen pudotuspelipaikkaan on kymmenen pistettä. Eroa viimeisenä olevaan Ilvekseen on nyt kuusi pistettä. Ratkaisevan tuntuinen ero Ilvekseen on mahdollista tehdä tammikuussa, kun joukkueet kohtaavat peräti neljä kertaa.

Markus Seikolan ruuti on ollut märkää. 
© Miro Pesonen


Vapaamatkustajat sivussa – peli heti jämäkkäämpää

Pelicans on ollut viimeisessä kolmessa pelissään hallitsevampi osapuoli jokaisessa näistä ja on ansainnut voittonsa. Etenkin puolustuspeli on ollut todella tiivistä ja maalivahti on antanut joukkueellensa mahdollisuuden voittoon joka ilta. Pavelecin lähdön jälkeen Myllyniemi on ottanut torjuntavastuun ja on pelannutkin mainiosti. Mies näyttää saaneen Mestis-reissunsa aikana itseluottamuksensa kuntoon, ja sen kyllä huomaa kentällä.
Markus Seikola ei ole palannut Pelicansin kolmessa viimeisessä voitokkaassa pelissä. Asennevammaisen ja itseluottamuksen menettäneen Seikolan poissaolo on näkynyt pussinokkien puolustuksessa ainoastaan positiivisena asiana. Ei ole jatkossakaan mitään järkeä heittää ”Seikoa” kentälle, ellei sitten pakonsanelemana. Myöskään Richmond ei palannut Porissa, minkä näen myös positiivisena asiana.

Smolenak pakkasi kamansa – siirrosta löytyy myös hyvät puolensa

Kyllä. Luitte oikein. Radek Smolenak jätti lähdöllään Pelicansiin sellaisen aukon, jota kukaan ei tässä joukkueessa pysty paikkaamaan. Tämä saattaa pitää paikkaansa. Mutta.
Pelicans pelasi torstaina Porissa täysin suomalaisen pelaajiston voimin. Tämä oli ehdoton voimavara, vaikka en Porin peliä nähnyt, mutta raporteista päätellen Pelicans pelasi isolla sydämellä ja ansaitsi voittonsa. Smolenak on ollut alkukaudella pussinokista ainut pelaaja, joka on voinut olla varma pelipaikastaan ykköskentän laidalla. Nyt tilanne on toinen. Lahtelaisryhmässä on tällä hetkellä loistava kilpailutilanne päällä, sillä kukaan ei voi olla varma hyökkäävien kenttien paikastaan. Töitä on paiskittava armotta ja tulostakin on synnyttävä, jotta pelipaikan voisi ansaita. Porissa jokainen kenttä, todella vähälle peliajalle jäänyttä neloskenttää lukuun ottamatta, onnistui maalinteossa. Onnistumisia tuli siis laajalla rintamalla, mikä kertoo juuri tuosta kilpailutilanteesta mistä puhuin. Vielä tovi sitten kaikki muut pelaajat katselivat, kun Smolenak latoi reppuja, eikä muiden pelistä tahtonut tulla mitään. Taistelua käydään jo kiivaasti myös ensi kauden pelipaikoista. 

Koituuko Radek Smolenakin lähtö kohtaloksi vai onko se pelillisesti jopa hyvä asia? Antaa pelien näyttää ja palataan tähän aiheeseen myöhemmin.


Aleksi Salonen

Pelicans-hyökkääjät syyskaudella osa 3

Joulu alkaa tulla jo armotta vastaan, joten tässähän on alettava pistämään isompaa vaihdetta silmään, että sää kaikki hyökkääjätkin analysoitua ennen aattoa. Otetaan taas neljän hyökkääjän rypäs käsittelyyn. Pekka Jormakka, Timo Pärssinen, Jari Kauppila ja jo kenkää saanut Lee Goren seuraavina vuorossa.

Suluissa ottelut, maalit, syötöt, pisteet, plus-miinuspisteet, rangaistusminuutit sekä peliaika.

Pekka Jormakan alkukausi on ollut sangen lennokas.¨
© Miro Pesonen


25 Pekka Jormakka
(32, 8+11=19, -7, 6, 15.14)

Takana hyvä alkukausi.  Loukkasi valitettavasti polvensa alkuviikon pelissä HPK:ta vastaan ja on sivussa ainakin kolme viikkoa. Jormakka muodosti alkukaudella Smolenakin kanssa varsin toimivan yhdistelmän. Pääsääntöisesti Jormakka syötteli ja Smolenak iski limppuja reppuun. ”Jore” on pistänyt alkaudella jo yhden kauden maalinennätyksensä uusiksi. Uusi luku on tällä hetkellä kahdeksan. Maaleja voisi olla rutkasti enemmän, mutta Jormakan rajalliset viimeistelytaidot tulevat tässä vastaan. ”Jore” tuottaa monelle puolustajalle harmia nopeudellaan ja ketteryydellään, mutta yleensä se viimeinen ratkaisu, tässä tapauksessa laukaus, on heikko. Jormakka on melko hyödytön pelaaja kiekottomana ja hänen suurimmat vahvuudet löytyvätkin suunnanmuutoksista ja vastahyökkäyspelistä. Mikäli Jormakka ei olisi nyt loukkaantuneena, olisi hän Pelicansin kultakypärä. Toivon mukaan vamma ei ole vakava ja tämä ilopilleri nähdään jäällä jo tammikuussa.
Pekka Jormakka on nimittäin Kai Suikkaselle todella tärkeä työkalu jalkanopeudellaan.

27 Timo Pärssinen
(33, 7+6=13, -12, 24, 13.52)

Pärssistä vuosia kiusanneet selkävammat näyttäisivät olevan taakse jäänyttä elämää. Kauden peliesityksistä ”Pärää” ei voi liiemmin kehua, vaikka mies Pelicansin kolmanneksi paras maalintekijä onkin. Harjoituskaudesta lähtien Pärssisestä on jäänyt hieman veltto kuva. Tuskin kukaan harjoituskaudella ns. sata lasissa pelaa (paitsi try-out ukot), mutta Pärssinen oli silloin niin flegmaattinen kuin voi vain olla eikä sitä pelaamisen poltetta ole täysin näkynyt nyt liigapeleissäkään. Pärssisen parhaat vuodet jääkiekkoilijana ovat takanapäin, se on selvä. ”Pärä” on tällä hetkellä hyvä kolmosen laitahyökkääjä liigaan, eikä yhtään sen enempää. Pärssinen hankittiin myös Lahteen silmällä pitäen Pelicansin ylivoimapeliä, mutta todellisuudessa hän on ollut luotettava pelaaja alivoimalla, eikä ylivoimalla ole syntynyt tulosta. Jalka alkaa myös painaa vääjäämättä, joten tälläkään saralla Pärssinen ei ole täysin Suikkasen permanenttiin sopiva pelaaja.
Toimistolle pientä kritiikkiä siitä, kun Pärssisen kanssa solmittiin viime keväänä välittömästi kahden vuoden pahvi. Timo Pärssinen menee ensi kaudellakin kolmosessa, mutta ei yhtään sen isommassa roolissa.

30 Jari Kauppila
(23, 0+5=5, -14, 36, 10.49)

Käsittämätön hankinta, vaikka hyvin sujuneen harjoituskauden jälkeen ehdittiinkin luulla muuta. ”Kake” pelasi viime kaudella Ruotsin toiseksi korkeimmalla sarjatasolla 47 peliä maaleitta. Syöttöpojoja siellä kertyi 18 kappaletta, mutta onhan tuo silti aivan järjettömän heikko suoritus. Kauppila oli tosiaan harjoituskaudella energinen ja iski pari tärkeää maaliakin näissä peleissä. Loppukesällä harjoituksissa ”Kake” jätti monet taakseen luistelukilpailussa ja mies on ennen kaikkea fyysisesti hyvässä kunnossa. Kauppila ei ole Lahdessakaan vielä saanut maalihanoja auki, eikä se ole kieltämättä ollut lähelläkään. 38-vuotiaan pelurin pelinopeus ja pelinymmärrys ei ole enää parhaiden vuosien tasolla. Kauppila on usein vaikeuksissa omalla alueella vartioitavien miestensä kanssa, ja siksi myös heikko plusmiinus-saldo puhuu puolestaan.
Loppuun vielä fakta: Jari Kauppila ei ole enää SM-liiga tason pelaaja.

37 Lee Goren
(13, 4+8=12, +1, 30, 18.28)

Pelaamissaan peleissä Goren oli ailahtelevainen, epätarkka, mutta ajoittain myös hyvin tehokas. Pelicans ei ollut kuitenkaan tyytyväinen Gorenin panokseen ja loppu onkin historiaa. Sähköpostiin pamahti syksyllä Pelicansin tiedotus Lee Gorenin potkuista. Olin suorastaan järkyttynyt ja siinä tilanteessa en paljoa kiitosta toimistolle jaellut. Paras hyökkääjämme alkukaudella oli pistetty pihalle. Saatuani hetken pureskella asiaa, tulin siihen tulokseen, että ehkä tämä olikin kannattava siirto. Goren on tunnettu ongelmapelaajana ja hänen sekä Pelicansin valmennuksen välillä on ollut pakko olla erimielisyyksiä. Goren oli Pelicansin kallein mies ja hän ei pelannut odotusten mukaisesti, eikä ollut hitailla jaloillaan sopiva Suikkasen joukkoihin. Onneksemme Goren löysi itselleen uuden seuran Ruotsista, Linköpingistä, joten Pelicansin ei tarvitse maksaa Gorenin palkkaa kauden loppuun asti.


Aleksi Salonen

torstai 20. joulukuuta 2012

Ketjusommitelmat illan Ässät-peliin

Pelicans lähtee seuraavalla kokoonpanolla Ässien kaatoon:

1. Pärssinen - Saarenheimo - Männikkö
Korpikari - Pietilä

2. Tavi - Immonen - Sopanen
Hurri - Latvala

3. Pöyhönen - Paakkolanvaara - Pikkarainen
Ylönen - Eerola

4. Koivisto - Kauppila - Ritamäki

Myllyniemi (Kuusela).

Kokoonpano näyttää todella mielenkiintoiselta, negatiivisessa mielessä tosin. Ratkaisuvoimaa tuosta on melko vaikeaa löytää Smolenakin ja Jormakan poissaolojen myötä.  Uusia vastuunkantajia on siis löydettävä, jotta pystyttäisiin joka ilta kamppailemaan voitosta. Neloskentästä niitä ei ainakaan läydy. Nelosvitja pelaa tänäänkin vain muutaman vaihdon ja pojille kertyy peliaikaa vain ~10 min. Jännä nähdä, kuka sieltä nyt nousee ratkaisijan rooliin ja kannattelee joukkuetta reppuselässään.

Puolustuksessa nähdään yksi liigadebytantti. 20-vuotias HPK:n kasvatti Ville-Veikko Eerola pukee tänään ensimmäiseen liigaotteluunsa. Viime kaudet HPK:n A:ssa pelannut pakki on pelannut alkukaudella Mestistä Peliitoissa tehoin 5+8.

Tällä miehistöllä pisteet ovat lujassa, mutta onneksi pelejä ei ratkaista vain katsomalla nimiä paperilla.

Ässät-Pelicans klo 18.30


Aleksi Salonen

Pelicans-hyökkääjät syyskaudella osa 2


Seuraavaksi kakkososa tulille. Sehän näyttäisi olevan Vili Sopasen, Tommi Paakkolanvaaran, Jarkko Immosen ja Janne Tavin aika nousta valokeilaan. Heidänkin otteet ovat olleet todella alavireisiä, seuraavassa lisää siitä.

Suluissa ottelut, maalit, syötöt, pisteet, plus-miinuspisteet, rangaistusminuutit sekä peliaika.

Pelicans odottaa Tommi Paakkolanvaaralta isompaa panosta hyökkäyksessä.
© Jaakko Stenroos - http://jaskan.kuvat.fi/


15 Vili Sopanen
(7, 0+3=3, +1, 4, 13.25)

Sopanen pelasi kauden ensimmäisen pelinsä vasta 27.11. JYPiä vastaan. Vili loukkasi pahasti polvensa viime kevään finaaleissa, niin ikään, JYPiä vastaan ja on ollut siitä lähtien kuntouttanut polveaan. Kova työnteko ja etenkin kärsivällisyys ovat tuottaneet hedelmää ja mies on nyt täydessä kunnossa. Pelit eivät ole lähteneet Vilin kannalta odotetusti liikkeelle ja hän on joutunutkin välittömästi monen kannattajan hampaisiin. Sopanen on aina tunnettu kentällä pehmeänä, kontakti arkana ja ajoittain pelin ulkopuolella hiihtelevänä hyökkääjänä. Sopanen on aina kuitenkin tehnyt hyviä maalimääriä. Viime kaudella virtuoosi Hodgmanin vierellä syntyi mukavat 21 kihausta, mikä on Vilin yhden kauden maaliennätys. Nyt maaleja ei ole tullut kappalettakaan ja se valitettavasti heijastuu pitkänhuiskean Sopasen kaikkeen tekemiseen jäällä. Sopasen kaltainen pelaaja elää maaleista. Kaikille tulee heikompia jaksoja, se on selvä, mutta se erottaa jyvät akanoista, kuka pystyy pitämään maalittoman putkensa mahdollisemman lyhyenä. Toisin sanoen maaleja syntyisi tasaiseen tahtiin, eikä isoissa ryppäissä. Pelicansin kannattajana toivon Sopaselta pikaista onnistumista maalin muodossa, muuten homma käy tukalaksi ja putki voi venyä todella pitkälle. Tiistain HPK-pelissä Sopanen sai ensimmäistä kertaa kunnolla ylivoima-aikaa ja niin pitääkin.
Pelicans tarvitsee Sopasen maalivainua, joka ainoassa pelissä.

20 Tommi Paakkolanvaara
(32, 4+12=16, 0, 8, 18.13)

Ei vieläkään, ei taaskaan, ei sitten niin millään. Oliko tämän kauden alku Tommi Paakkolanvaaralle viimeinen, kun hän sai pelata ykkös/kakkoskentän keskellä? Moni kannattaja on varmasti todella pettynyt ”Paakkiksen” alkukauteen. Ihmisiä on ehkä sokaissut liikaa Paakkolanvaaran viime kauden näppäryys ja juonikkuus nelosen keskellä. Miksei kaikki siis toimisi samalla lailla ykkösvitjassa, kun olisi vielä paremmat laituritkin vierellä? Ei se vain niin mene. Tommi siirtyi Pelicansiin kaudeksi 2010-2011, jolloin nykyinen kapteenimme pelasi isossa hyökkäävässä roolissa tehoin 3+14. Viime kaudella nelosessa syntyi tehot 11+11. Tilastoja ei koskaan pitäisi tuijotella liikaa, mutta tässä tapauksessa nämä antavat hyvää osviittaa totuudesta. ”Paakkis” on SM-liiga parhaita neloskentän hyökkääjiä. Vahva pelinopeus, hyvät luisteluominaisuudet ja pehmeät kädet tekevät hänestä hieman monipuolisemman ”jarrukentän” sentterin. Paakkolanvaara ei ole koskaan onnistunut kunnolla hyökkäävissä kentissä, ja syy tähän on aikalailla selkeä. Paineensietokyky. Käsistään taitavalle Kärppä-kasvatille on helppoa kaavailla esimerkiksi kakkoskentän roolia, mutta mies ei ole henkisesti valmis niinkään suureen tonttiin. Pidän tämän kauden pisteitä (16) kohtuu hyvänä suorituksena, koska en itse odottanut ”Paakkikselta” ihmeitä.
Pelicans-kapteenin kypärän väri vaihtuu tänään kultaiseksi, kun Ässät saa vieraita Lahdesta. Radek Smolenak kantoi koko alkukauden kultaista pottaa päässään, joten Tommi Paakkolanvaaralla on nyt isot saappaat täytettävänään.

23 Jarkko Immonen
(24, 2+6=8, -5, 4, 15.22)

Angelo Espositon ja Ryan O’Marran osoittauduttua hutikudeiksi, sysättiin Jarkko Immoselle liiankin isot paineet. Immosen kauden ensimmäinen kuukausi meni olkapäätä parannellessa, eikä mies ole kohtalaisen harjoituskauden jälkeen päässyt enää samalle tasolle. Tehot 2+6 puhuvat puolestaan. Hyvänä pelintekijänä tunnettu Immonen ei ole kyllä saanut sen luokan kavereitakaan rinnalle, että voitaisiin haaveilla isoista tehomääristä. ”Jake” on mielestäni hieman arka pelaaja ottamaan vastuuta. Hän ei välttämättä uskalla tehdä kentällä yhtä juonikkaita asioita kuin mitä treeneissä nähdään. Parina edelliskautena hyvin toiminut Tavi-Immonen-Sopanen ei ole pystynyt nyt tekemään maalin maalia. Hanat aukeavat ennemmin tai myöhemmin, joten niitä odotellessa.
Jarkko Immonen hurmaa kaukalossa monipuolisuudellaan ja on loistava kolmoskentän hyökkääjä SM-liigaan.

24 Janne Tavi
(32, 6+5=11, -2, 4, 14.03)

Perusvahvaa duunia illasta toiseen, ei loista eikä petä. Pikkumusta löytää tiensä maaliin Tavin lavasta aina silloin tällöin. Pelaa vain väärässä roolissa kakkoskentässä tällä hetkellä. Toisaalta, se nyt on vähän pakko peluuttaa taveja ylemmissä kentissä, kun ei ole muitakaan. Maalisarakkeessa voisi olla osumia puolisen tusinaa lisää, mutta Tavi hukkaa perinteisesti parhaat maalintekopaikat hätäilyllään. Maaleja ei kannata odottaa keväälläkään, mutta katsotaan, jospa mies rikkoisi kahden kauden takaisen yhden kauden maaliennätyksensä (12 maalia). 


Aleksi Salonen

keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Loukkaantumisten runtelema Pelicans huomenna Ässien vieraaksi


Hohhoijaa. Tuntuu jotenkin oudolta ja jokseenkin typerältä, että heti Moskovan turnauksen jälkeen pelataan kaksi peliä ja sitten on taas viikon tauko. Toki pitäähän joulutauko olla, mutta eikö se olisi voinut alkaa jo viime sunnuntaina EHT:n päätteeksi? Kunnioitetaan kuitenkin otteluohjelmaa eikä valiteta enempää.

Ilkka Pikkaraiselta odotetaan maaleja kapeassa hyökkäyksessä.
© Pekka Rautiainen - www.illcommunications.fi


Materiaalin leveys koetuksella

Tiistain HPK-pelistä jäi käteen niin hyviä kuin huonojakin asioita. Aloitetaan huonoilla uutisilla. Huonot uutiset koskevat lähinnä lasarettiosastoa. Kesken HPK-pelin Pelicansin miehistöstä tippui pois Pekka Jormakka ja Danny Richmond. Jormakka loukkasi polvensa ja on sivussa vähintään kolme viikkoa. Richmond sai puolestaan aivotärähdyksen ja tilannetta tarkkaillaan päivä kerrallaan. Näiden aivotärähdysten jälkeen on vaikea arvioida paluu ajankohtaa. Se voi tapahtua jo seuraavassa pelissä tai vasta viikkojen päästä.

Antti Jaatinen loukkasi kätensä harjoituskentällä ja on sivussa kolmisen viikkoa. Suurin takaisku koettiin hyökkäysosastolla, kun Radek Smolenak jätti Pelicansin. Radek suuntaa loppukauden ajaksi Venäjälle. Kokoonpanohuolia on siis valtavasti ja huomenna pitäisi jonkunlainen porukka saada parsittua kasaan. Porin hornankattila on tunnetusti paha paikka vieraille pelata ja siellä ei saa puntti tutista piirun vertaa, mikäli pisteille mielitään. Kimi Koivisto ja Jari Kauppila noussevat huomenna mukaan pelaavaan kokoonpanoon. Koivisto pelaa huomenna vasta kauden kolmannen pelinsä – tärkeitä näyttöpaikkoja jatkoa ajatellen siis.

Selkäranka ei sanonutkaan ”naps naps”

Löytyy sieltä hyviäkin asioita ennen Ässät-peliä. HPK-matsin ehdottomasti positiivisin asia oli uskominen omaan tekemiseen ja voittamisen halu. Pelicansin selkäranka on tällä kaudella napsunut poikki sangen helposti, mutta tiistaina oli toinen ääni kellossa. Suikkanen psyykkasi joukkuettaan vaihtoaitiossa parhaansa mukaan ja joukkue toteutti pyyteettömästi pelisuunnitelmaa. Kolmas erä oli Pelicansilta hyvä ja ehkä vastustajan pienellä avustuksellakin noustiin lopulta tasoihin sekä voitettiin rankkareilla hyvän flown saattelemana.

Sama tekeminen pitää siirtää taas huomiselle. Pelicans pelaa Porissa täysin suomalaisen pelaajiston voimin. Katsotaan mihin se riittää Porin torstai-illassa. Luvalla sanoen hieman pelottaa.

Ässät-Pelicans to 20.12. klo 18.30.

Aleksi Salonen

Pelicans-hyökkääjät syyskaudella osa 1


Syyskauden pelit on yhtä peliä vaille paketissa ja on taas aika arvioida pelaajien esityksiä kauden ensimmäisellä puoliskolla. Maalivahdit ja puolustajat on jo käsitelty, joten vuorossa ”enää” hyökkääjät. Arvionnissa kaikki hyökkääjät, ketkä ovat Pelicans-paidan päälle pukeneet alkukaudella. 19 eri pelaajaa on viilettänyt lahtelaisten hyökkäyksessä alkukaudella, joten on melkein välttämätöntä jakaa arvioinnit osiin. Lähdetään liikenteeseen kolmesta pelaajasta. Pelaajien pelinumeron mukaan ensimmäisinä vuorossa ovat Janne Ritamäki, Angelo Esposito sekä Miikka Männikkö.

Angelo Esposito ei ole lunastanut häneen kohdistuneita suuria odotuksia.

Suluissa ottelut, maalit, syötöt, pisteet, plus-miinuspisteet, rangaistusminuutit sekä peliaika.


6 Janne Ritamäki
(23, 3+2=5, -5, 14, 9.59)

Odotukset kauteen lähdettäessä olivat minimaaliset, mutta Ritamäki on osoittanut olevan kelpo neloskentän raataja liigaan. Viime kaudet Peliitoissa viilettänyt Ritamäki oli kesän alusta lähtien Pelicansin mukana ja paikka kokoonpanoon aukesi parin loukkaantumisen vuoksi. Janne on ollut monena kesänä Pelicansin harjoitusringissä ihan kesän loppuun asti, mutta liigapelejä ei ollut koskaan kertynyt alle ennen tätä kautta. 26-vuotias Ritamäki on tahkonnut Mestistä iät ja ajat, joten paikka liigajoukkueen kokoonpanossa maistuu takuulla hyvälle. Ritamäen kolme liigamaalia tällä kaudella on OK suoritus, vaikka miehen hyvällä laukauksella voisi tehdä enemmänkin tuhoa. Ritamäki on loistava esimerkki siitä, että kovalla työllä ja hyvällä jokapäiväisellä tekemisellä mahdottomastakin voi tulla totta. Mies ei ole koskaan Mestiksessäkään päässyt kovilla tehoilla mässäilemään, vaan kiekkojen blokkaaminen ja oman pään kautta lähtevä peli on se, missä Janne on omimmillaan.
Loukkaantumisten runtelemassa Pelicansissa vastuuta on luvassa myös keväällä. Janne Ritamäki elää tällä hetkellä unelmaansa pelaajana. Hän on todellakin ansainnut tämän kaiken.

7 Angelo Esposito
(22, 3+4=7, -4, 6, 13.29)

NHL:n ykköskierroksen varaus vuodelta 2007, hyviä tehoja nuorten maajoukkueissa ja kirsikkana kakun päällä U20 kulta Kanadan paidassa kaudella 2008-2009. EU-passilla operoiva keskushyökkääjä on kuitenkin pärsinyt pahoista loukkaantumisista uransa aikana ja ura ei ole ottanut tulta alleen missään vaiheessa. Silti: kaikki ennakkomerkit viittaisivat siihen, että Esposito on kehittyvä pelaaja, joka todennäköisesti tulee breikkaamaan SM-liigassa. Väärin meni. Pelicansin TJ Ilkka Kaarna ja kumppanit elivät siinä uskossa, että tämä iso riski osoittautuu hyväksi ja kannattavaksi. Taisi olla toimiston herroilla vähän liikaakin mielessä nimi Justin Hodgman viime kaudelta. Esposito ei ole lähellekään liigan kalleimpia pelaajia, eikä edes Pelicansin kalleimpia, joten siinä mielessä voidaan huokaista helpotuksesta.
SM-liigan tämän kauden avauspelistä lähtien Espositosta paistoi esille yksi selkeä heikkous: fysiikka. Valehtelematta, en ole kertaakaan nähnyt Espositon voittavan kaksinkamppailua sangen fyysisessä SM-liigassa. ”Espon” peli on todella arkaa ja mies suorastaan pelkää olla tekemisissä kiekon kanssa. Käsistään Angelo on taitava ja juonikas, mutta pelikäsityksessä on mielestäni isosti parannettavaa. Sentteripeli on suorastaan naurettavaa ja se konkretisoituu oman alueen puolustuspelaamisessa. On täysin turha väittää, että Angelo ei ole vielä tullut sinuiksi SM-liigakiekon kanssa. Pulinat pois ja faktat tiskiin.
Älkää turhaan elätelkö toiveita siitä, että Esposito nousisi yllättäen uudelle tasolle kevään peleissä. 
Karu totuus on se, että tässä hankinnassa mentiin pahasti metsään. Tämä oli taas oiva osoitus toimistolle hyvän pelaajascouttauksen tärkeydestä.

Esposito ollut viime pelit sivussa loukkaantumisen vuoksi, mutta mies on jo palannut takaisin joukkueharjoituksiin.

14 Miikka Männikkö
(9, 1+4=5, +3, 2, 14.45)

Alkukausi meni Tapparassa, sen jälkeen mies vaihtoi Ruotsiin ja sieltä vielä Mestikseen. Pelicans haki poispotkitulle Lee Gorenille korvaajaa ja lopulta kokenut kehäraakki Männikkö saapui Lahteen. Mitään Männiköltä pois ottamatta, tämä hankinta kuvastaa hyvin Pelicansin tämän kauden toimintaa. Ainoa syy on pakko olla raha, koska kaikki jääkiekosta perillä olevat ihmiset ymmärtävät, että Miikka Männikkö ei ole pudotuspeleihin tavoittelevan joukkueen ykköskentässä. Pelicans kaipasi jalkoja ja niitä saimmekin Männikön tulon myötä. Pussinokkien suurimpia ongelmia on ollut tällä kaudella hidas pelinopeus, eikä hyökkäyksestä ole löytynyt tarpeeksi jalkanopeutta. Männikkö on ollut hienoinen pettymys ja valmennuskin odottaa varmasti Männiköltä isompaa panosta ykköskentässä ja- ylivoimassa.
33-vuotiaan Männikön vauhti ja pelinopeus on, totta kai, iän myötä laskenut ja mies on nykyään tasoa ”kolmoskentän all round-pelaaja”.
Ei siis kannata odottaa ihmetekoja ykköskentässä, vaikka Smolenakin lähdön jälkeen vastuunkantajia tarvitaankin. 


Aleksi Salonen

tiistai 18. joulukuuta 2012

Otteluraportti Pelicans-HPK ti 18.12.2012


Lahden tiistai-illassa ei suuria hienouksia nähty kummankaan joukkueen puolelta. Peli oli kuitenkin loppujen lopuksi varsin viihdyttävä ja tapahtumarikas, ja ratkaisua saatiin odottaa aina voittomaalikilpailuun asti. Pelicans oli lopulta parempi ja ansaitsi voittonsa 3-2 lukemin.

Tasapaksua vääntämistä

Kotijoukkue tuli peliin hyvällä sykkeellä ja kolmesta kentästä neljä sai luotoa hyvän maalintekopaikan kaverin maalille. Varsinkin Pelicansin nelonen oli pelipäällä luoden tukun maalintekopaikkoja ja hankkien HPK:lle erän ainoan jäähyn. Kaikki vitjat saivat painettua pelin HPK:n päätyyn, mutta viimeiset ratkaisut olivat jälleen heikkoja. HPK oli kotijoukkuetta hieman aktiivisempi kiekon kanssa, mutta Pelicansin keskialue oli hyvin tukossa ja Kerhon rintamahyökkäykset jäivät todella vähiin. Erätauolle mentiin oikeutetusti 0-0-tilanteessa.
Toisessa erässä Pelicans oli jättänyt työhaalarinsa pukukoppiin ja vierasjoukkue pääsi rankaisemaan kahdesti. Merkkauspeli oli luvattoman heikkoa ja kumpainenkin maali meni Pelicans-puolustajan henkilökohtaisen virheeen piikkiin. Myllyniemi olisi ehkä voinut tehdä Kerhon toisessa maalissa jotain toisin, mutta ei näitä maaleja maalivahdin kontolle voi laittaa. Olisi mielenkiintoista tietää, mitä siellä kopissa oli erätauolla tapahtunut, kun kentällä nähtiin noin aneeminen pussinokkalauma.

Jobinpostia loukkaantumisten muodossa

Markus Seikola joutui jättämään illan pelin väliin flunssan vuoksi ja Juha-Pekka Pietilä sai näyttöpaikan. Pekka Jormakka joutui jättämään pelin kesken jo ensimmäisessä erässä jalkaan tulleen tärskyn vuoksi. Kolmannessa erässä oli Danny Richmondin vuoro ottaa osumaa ja mies poistui pukusuojiin. Tarkempaa tietoa loukkaantumisista ei vielä ole.

Tuttu ratkaisija

Pelicansin peli on lähtenyt aina näin tauon jälkeen kangerrellen liikkeelle. Tämäkään peli ei näyttänyt tuovan muutosta aiempaan, mutta kolmannen erän toisella puoliskolla alkoi tapahtua. Oletteko koskaan kuulleet, että vaarallisin johtoasema jääkiekossa on kahden maalin johto. Niin oli nytkin. HPK painoi vielä kolmannen erän alun maalinkiilto silmissä Pelicans-päädyssä, mutta sitten kävi ns. klassiset. Vieraille iski pieni luulotauti ja joukkue tyytyi ainostaan varjelemaan omaa maalia, ja jättivät kiekolla pelaamisen kokonaan pois. Ensin Pelicans kavensi viitisen minuuttia ennen loppua Joonas Hurrin maalilla ja hetki tästä kotijoukkue tasoitti pelin Smolenakin kauden 18 osumalla. HPK:n Juha Kiilholma ajettiin ulos puoli minuutta ennen kolmannen erän päätöstä, joten Pelicans sai pelata miltei koko jatkoajankin ylivoimaa.
Jatkoajalla Pelicans turhautui omaan saamattomuuteensa ja maali jäi näkemättä. Voittomaalikilpailussa ainoan maalin iski tuttu mies, Radek Smolenak.

Pelin päätyttyä ”Raikku” kävi vielä kiittämässä kannattajia oikein pitkän kaavan mukaan. Mies todella rakastaa fanejaan, ja se jos jokin saa minut todella hyvälle tuulelle.

Aleksi Salonen

Ketjukoostumukset illan HPK-peliin

Pelicans tänään HPK:ta vastaan:

1. Smolenak - Saarenheimo - Männikkö
Richmond - Seikola

2. Tavi - Immonen - Sopanen
Hurri - Latvala

3. Ritamäki - Paakkolanvaara - Pikkarainen
Ylönen - Korpikari

4. Pärssinen - Pöyhönen - Jormakka

Myllyniemi (Kuusela)

Voitot HPK:lle 2-1 kauden aiemmista kohtaamisista.
© Pekka Rautiainen - www.illcommunications.fi


Markus Seikola palaa kokoonpanoon viime pelin vilttikomennuksen jälkeen. Seikola onkin tänään yksi mielenkiintoisimmista seurattavista Pelicans-puolustuksessa. Jatkuvatko veltot ja flegmaattiset otteet vai herättikö viime pelin katsomokomennus?

Hyökkäys pysyy entisellään viime KalPa-pelistä. Vili Sopaselta alan odotella tehoja viimeistään nyt. Vili on pelannut tällä kaudella, loukkaantumisensa jälkeen, kuusi peliä maaleitta. Maalinteko lepää tällä hetkellä paljon Smolenakin lisäksi myös Sopasen harteilla. Verkon on heiluttava tasaiseen tahtiin, jotta Pelicans saa ailahtelevaisesta Sopasesta kaiken irti.

Hyvää kiekkoiltaa kaikille.

Aleksi Salonen

maanantai 17. joulukuuta 2012

Viimeistä viikkoa viedään ennen joulutaukoa


Moskovan EHT-turnaus saatiin sunnuntaina pakettiin ja olisi taas aika palata kotoisan liigakiekon pariin. Tosin tästä saamme nauttia vain kahden pelin verran, kun joulu kolkuttelee jo ovella. Pelicans pelaa huomenna tiistaina kotiottelun HPK:ta vastaan ja torstaina suunnataan Ässien vieraaksi.

Peräänantamattoman taistelun kautta voittoon

Juuri ennen maajoukkuetaukoa Pelicans pelasi yhden kauden parhaimmista peleistään kotikaukalossa KalPaa vastaan. Pelicans oli valmistautunut otteluun hyvin ja se näkyi kentällä tiiviinä tekemisenä. Tauolle haluttiin lähteä voitto kaulassa ja se pakkovoitto otettiin hyvään saumaan. Ko. pelissä kotijoukkue tuli alusta asti kovalla sykkeellä vieraiden päätyyn ja kaverin pakeilta otettiin pelihaluja pois kovilla ja painavilla taklauksilla. Pelistä paistoi myös peli-ilo, jota ei olekaan Lahdessa nähty sitten viime hopeakauden. Turha mailanpuristaminen oli jätetty pois ja peli oli raikasta ja yksinkertaista. KalPa-pelin otteilla Pelicans voittaisi tässä sarjassa joukkueen jos toisenkin. Nyt pitää vaan saada hyvä tekeminen siirrettyä pelistä toiseen. Kaksinkamppailuvoitot, taklausten loppuun asti vieminen, voitetut irtokiekot ym. nämä ehkä jopa pienetkin asiat tuovat sitä tiettyä itseluottamusta joukkueen peliin. Ja tätä kautta taas voitetaan näitä tiukkoja maalin pelejä.
Ei se välttämättä sen vaikeampaa ole. Suikkasen sanoin, ei tämä jääkiekko mitään tähtitiedettä ole.

Smolenakin mahdollisesti toiseksi viimeinen kotipeli

Olethan jo hankkinut lippusi huomiselle? Voit toki ostaa sen huomenna luukultakin, mutta ymmärtänet että sinun tulee tehdä se. Pelicans paras maalintekijä, pistemies, kultakypärä Radek Smolenak pelaa mahdollisesti toiseksi viimeisen kotiottelunsa Pelicans-paidassa huomenna.

Sanottakoon, että en ole koskaan nähnyt Lahdessa näin hienoa ulkomaalaispelaajaa kuin mitä Radek on. Tshekki-laituri nauttii pelaamisestaan Lahdessa ja hän omistaa jokaisen maalinsa kannattajilleen. Katsokaa vaikka Radekin intohimoisia maalituuletuksia. Jep, minullakin menee aina kylmät väreet selkäpiitä myöten. Pelicans haluaisi, totta kai, pitää Smolenakin riveissään, mutta riittääkö budjetti, se on toinen juttu. Tässähän pitäisi melkein pistää kolehti pystyyn ”Raikun” jatkon saamiseksi. Yksi iso takaisku HPK-pelin alla koettiin, kun maalivahti Ondrej Pavelec ei jatka tolppien välissä. Ei anneta tämän kuitenkaan lannistaa vaan suunnataan positiivisin mielin kohti tulevan viikon kahta peliä.

Tulkaahan paikalle huomenna. Tiistai-viihdettä parhaimmillaan.

Pelicans-HPK Isku Areenalla klo 18.30.


Aleksi Salonen

sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Pelicans-puolustajat syyskaudella osa 3

Kolmas ja viimeinen osa Pelicansin puolustajista. Näilläkään herroilla ei ole kovin ruusuisesti mennyt, mutta löytyy sieltä pari onnistujaakin. Kaksi suureen rooliin hankittua puolustajaa ja kaksi peruspakkien peruspakkia. Ns. isoista hankinnoista toinen pettänyt pahemman kerran, toinen taas pelasi hyvin ennen loukkaantumistaan.

Puolustajat loistavat poissaolollaan, joten Pavelec on päättänyt hoitaa heidänkin tonttinsa.
© Miro Pesonen

Pelaajat pelinumeron mukaisessa järjestyksessä.

Suluissa ottelut, maalit, syötöt, pisteet, plus-miinuspisteet, rangaistusminuutit sekä peliaika.


36 Danny Richmond
(28, 2+6=8, -4, 28, 22.11)

Hinta-laatu-suhde ei oikein täsmää Richmondin kohdalla. Hankittiin Lahteen isolla rahalla, eikä ole missään vaiheessa vastannut odotuksia. Pelicans-johto kuvaili kesällä Richmondia yleispuolustajaksi, jonka vahvuudet on puolustuspelaamisessa. Kiekkokansa kaavaili Richmondista Järvisen korvaajaa, mutta totuus on että siinä on kaksi täysin erilaista pelaajatyyppiä.  Jo harjoituskaudella nähtiin, että nyt taidettiin saada vääräntyyppinen pelaaja kuin mitä haettiin. Jenkki-pakin vahvuudet ovat mailankäsittelyssä ja teknillisesti taitavassa luistelutyylissä. Omalla puolustusalueella Richmondilla on suuria vaikeuksia saada vastustajat pidettyä pois maalintekosektoreilta, toisin sanoen maalin edestä. Mies pelaa jatkuvasti jäähyn rajamailla ja menettää todella nopeasti hermonsa, jos homma ei natsaa. Richmondin soolohyökkkäysyritykset koko kentän läpi kertovat selkeästi pelikurin puutteesta ja toisaalta epäorganisoidusta pelistä. Danny ei pelaa joukkueelle.
En aseta Richmondille mitään odotuksia loppukaudelle. Sopimus Pelicansin kanssa päättyy keväällä. Onneksi.

40 Antti Ylönen
(26, 0+4=4, -2, 10, 19.13)

Hoitanut hommansa hyvin. Värvättiin kuudenneksi tai seitsemänneksi pakiksi, joten on täyttänyt tonttinsa odotuksiin nähden. ”Upi” on Suikkasen palapeliin varsin sopiva palanen energisyydellään ja luisteluvoimallaan. Ylösen rooli on vaihdellut pelistä toiseen liikaa. ”Upi” on ommillaan kolmosparissa ei niin isoilla peliminuuteilla. On selkeästi pelaavan kuuden puolustajan joukossa saadessaan pelata omilla vahvuuksillaan. Ylösen tienestit kaudessa eivät päätä huimaa, joten on tälläkin saralla käyttökelpoinen.

43 Antti Jaatinen
(24, 0+3=3, -1, 12, 17.22)

En viitsi tässä parjata Jaatista kauheasti, vaikka ehditte ehkä jo odottaa täystyrmäystä. Jaatinen oli alkukaudella umpisurkea, mutta otteet ovat sittemmin parantuneet ja mies on ohittanut jo parikin pakkia pelaajahierarkiassa. Uskon vahvasti, että Riku-Petteri Lehtosella (Pelicans-valmentaja, pakkien peluuttaja) on lusikkansa mukana tässä sopassa positiivisessa muodossa. Jaatinen on saanut pelata mukavalla paikalla, kokeneen Latvalan rinnalla. Luistelunopeus ja- tyyli kun saataisiin uudelle tasolle, niin tässä olisi hyvä puolustaja SM-liigaan. Luistelu on nykyajan kiekossa niin isossa osassa, että jos et sitä hallitse olet niin sanotusti turhake. Jaatinen on ollut kevättä kohti mentäessä umpisurkeassa Pelicans-puolustuksessa kohtalaisen hyvä, mutta en silti voi käsittää tätä hankintaa.
Halvalla saatiin, mutta olen tässä pohtinut, että mitä me oikeastaan saimme?

44 Jonas Junland
(5, 1+1=2, -3, 6, 21.08)

Tuli kesken kauden KHL:stä, Barys Astanan riveistä Lahteen. Ura Pelicansissa ei ehtinyt kauaa kestää, kun solisluu meni sököksi ja samalla miltei koko kausi. Junlandin odotetaan palaavan vielä loppukaudesta mukaan kaukaloon. Pelillisesti Junland toi saman tien ryhtiä Pelicansin puolustamiseen ja samalla koko viisikkopeli koki hienoisen parannuksen. Monipuoliselle puolustajalle on aina käyttöä ja sitä Junland pelaamissaan otteluissaan oli. Kahdessa viimeisessä pelissä Junland oli yllättävän veltto eikä pelaaminen meinannut maistua. Tiedä sitten mistä tämä johtui. Tarttuiko muiden pelaajien flegmaattisuus suoraan kättelyssä Junlandiinkin?
Heti viiden ottelun jälkeen kansa olisi tarjonnut välittömästi Junlandille jatkosopimusta, mutta ei ruotsalaispuolustaja sentään niin hyvin pelannut. Lisää näyttöjä on saatava ennen kuin voidaan miettiä jatkoa.


Aleksi Salonen (@_AleksiSalonen)


Pelicans-puolustajat syyskaudella osa 2

Syksy oli Pelicansille todella pitkä ja tässä kakkososassakaan on vaikeahkoa antaa puhtaita papereita kenellekään pelaajalle. 

Tämänkaltainen tilanne on ollut valitettavan tuttu näky Pelicansin maalilla. Maalivahti jätetty yksin, eikä puolustajia näy.
© Jaakko Stenroos - http://jaskan.kuvat.fi/

Pelaajat pelinumeron mukaisessa järjestyksessä.

Suluissa ottelut, maalit, syötöt, pisteet, plus-miinuspisteet, rangaistusminuutit sekä peliaika.

12 Joonas Hurri
(11, 2+2=4, +3, 4, 18.47)

Pre-season ja kauden alku meni täysin piloille solisluuvamman vuoksi. Hurri on pelannut tällä kaudella liigaa 11 peliä ailahtelevin ottein. Vastuuta Joonas on saanut ihan mukavasti pelaamissaan peleissä, mutta tuntuu että tässäkin kohtaa valmennus ei oikein suosi näitä nuoria oman kylän poikia. Nurminen luonnehti Hurria viime keväänä varmaksi peruspuolustajaksi. Mielestäni Hurri on ennemminkin monipuolinen, jopa hyökkäyspelaamiseen orientoitunut puolustaja. Taitava luistelutekniikka ja oivaltavat syötöt puoltavat tätä. Pienestä koostaan huolimatta Hurri pystyy kovaan fyysiseen peliin. Nuorimies viihdyttää usein yleisöä piinkovilla lonkkataklauksillaan. Hurri on Pelicans-puolustajista ainoa, jonka tehotilasto on plussalla. Tälle on pakko antaa jonkin verran arvoa tässä joukkueessa.
Antaisin loppukaudesta Hurrille reilusti vastuuta ja myös erikoistilanne-aikaa.
Tästä pojasta kuullaan vielä.

22 Markus Seikola
(28, 4+4=8, -7, 28, 22.40)

Viime kaudella yhteensä 32 pistettä nakuttanut Seikola on ollut tällä kaudella kuin varjo entisestään. Seikola oli viime kaudella hienoinen pettymys, niin mitä hän on ollut nyt. Katastrofi. Nykyään AHL:ssä pelaava Joonas Järvinen oli viime kaudella ”Seikon” tuki ja turva. Ilman Järvistä Seikola ei olisi kyennyt noin kovaan pistemäärään ja tehotilastoon. Alamäki lähti liikkeelle jo viime kevään pudotuspeleistä, jossa Seikola oli nollalla maalillaan ja kurittomuudellaan Pelicans-puolustuksen heikoin lenkki. Nyt Seikolan vierellä on kokeiltu jokaista eri pelaajatyyppiä ja pelaajaa, mutta mikään ei tunnu toimivan. Viime pelissä Seikola istui katsomon puolella jaa kuinka ollakaan, Pelicansin puolustuspelaaminen oli heti paljon määrätietoisempaa ja taistelutahtoisempaa. Valmennus on luottanut liikaa Seikolaan ja katsonut pelkästään nimeä selässä. Elleivät otteet parane, valmennuksen on uskallettava jättää Seikola pelaavan kokoonpanon ulkopuolelle. Ei voi katsoa nimiä selässä, pelipaikka on ansaittava. Valmennus on varmasti keskustellut pitkään itseluottamuksen menettäneen Seikolan kanssa. Sopii todellakin toivoa, että vilttikomennus olisi herätellyt Seikolaa.
Pelicans nimittäin tarvitsee Seikolan ylivoimaosaamista huipputärkeissä kevään peleissä.

26 Jan Latvala
(31, 5+6=11, -8, 10, 20.08)

Ei toppi, mutta ei oikein floppikaan. Niin kuin koko joukkueen, ovat Latvalankin otteet olleet sangen vuoristoratamaisia. ”Laden” alkukauteen mahtuu huippupelejä, mutta myös pelejä, jolloin vastustajat eivät pysy pihdeissä ja kiekollinen pelaaminen on epävarmaa. Latvala löytyy SM-liigan puolustajien pistepörssissä sijalta 22 ja tehojen puolesta kausi on ollut OK. 
Tämä herrasmies on kevään lapsia, joten tasonnostoa on odotettavissa kevään peleissä.


Aleksi Salonen

lauantai 15. joulukuuta 2012

Pelicans-puolustajat syyskaudella osa 1

Pelicansin puolustus on ollut alkukaudella yhtä reikäjuustoa, eivätkä uudet vahvistukset ole täyttäneet tonttejaan. Lahtelaismiehistössä on pelannut alkukaudella 10 puolustajaa ja julkaisen nämä kolmessa osassa.
Pelaajat pelinumeron mukaisessa järjestyksessä.

Suluissa ottelut, maalit, syötöt, pisteet, plus-miinuspisteet, rangaistusminuutit sekä peliaika.
2 Oskari Korpikari
(22, 2+1=3, -7, 12, 18.08)
Valtava pettymys. Kokenut liigajyrä on totuttu näkemään jykevänä peruspuolustajana, joka jakelee makuupaikkoja maalin edessä, ja jolle avauspelaaminen ei ole laisinkaan vieras käsite. Odotuksiin nähden Korpikari on ollut Pelicans-puolustuksen suurimpia pettymyksiä. Suikkasen pelitapa perustuu kiekkokontrolliin - nopeaan lyhytsyöttöpeliin. Tässä omimmillaan ovat sellaiset pelaajatyypit, joilla jalka nousee ja kiekko pysyy lavassa. Korpikari ei parhaiten tähän muottiin sovi ja varmasti suurin syy heikoille otteille johtuu tästä. Ennen kaikkea ”Oskun” avauspelaaminen ja kiekon liikuttelu on ollut suorastaan ala-arvoista. Peliä edistävistä syötöistä lähes jokainen karkaa tavoitellun pelaajan lavan ohi. Kahdessa viime pelissä Korpikari on onnistunut maalinteossa ja tuuletuksista on voinut päätellä maalien tärkeyttä miehen oman suorittamisen kannalta. Uskon otteiden parantuvan kevättä kohti mentäessä.
Oletteko muuten kuulleet Pelicansin peleissä jonkun kommunikoivan kentällä varsin äänekkäästi? Kyllä, se on Korpikari. Tämä on iso vahvuus, sillä se helpottaa paljon omien kanssapelaajien toimintaa kentällä. Vaikka Korpikarin alkukausi on ollutkin pettymys, en sano, että tässä hankinnassa mentiin metsään.  Ei suinkaan. Korpikari tulee parantamaan vuorenvarmasti.
4 Jamie McBain
(7 0+1=1, -6, 6, 24.48)

Kovia odotuksia miehen pelilliselle annille ei kannattanut asettaa – ainakaan miehen kommenteista päätellen Newsobserver.com:n haastattelussa:
”Ideaalitilanteessa olen siellä (Lahdessa) n. viikon. Toivottavasti se on vain muutaman pelin vierailu. Saan luistella joukkueen mukana ja pelata pari peliä”. Esitykset ovat olleet juuri sen kaltaisia, mitä kommenteista voi päätellä. SM-liigan iso kaukalo on tuottanut McBainille suuria vaikeuksia, mutta sen taakse ei voida mennä. Tehot 0+1 ovat säälittävät, kun otetaan huomioon kuinka paljon vastuuta, ja ennen kaikkea ylivoima-aikaa mies on saanut. Ensimmäisissä peleissä Jamiesta huokui rauhallisuus ja sellainen tietty kokemus siniviivapelaamisesta ylivoimalla. Sittemmin otteet ovat muuttuneet todella aroiksi ja virheitä pelkääviksi. McBain hankittin nimenomaan Pelicansin ylivoimanpyörittäjäksi – pelkoa aiheuttavaksi siniviivapommittajaksi. Karu totuus on se, että Carolina Hurricanesin palkkalistoilla oleva puolustaja on ollut ylivoimaisesti heikoin työsulkuvahvistus SM-liigaan. Mies ei ole tuonut minkäänlaista lisäarvoa Pelicansiin peliin. 
Viime peleissä mies ei ole pelannut alavartalovamman vuoksi, ja hän suuntasikin tyttöystävänsä kanssa takaisin Pohjois-Amerikkaan. McBainilla on koko loppukauden kattava sopimus Pelicansin kanssa, mikäli koko NHL-kausi peruuntuu.

5 Juha-Pekka Pietilä
(4 0+2=2, -2, 4, 16.58)
Mistäköhän sitä aloittaisi? Pietilä on sen verran mielenkiintoinen tapaus, että hänestä saisi kirjoitettua vaikka kuinka paljon. Yritetään kuitenkin pistää asiat tiiviiseen pakettiin. Tämä kausi piti olla J-P:lle läpimurtokausi. Kausi, jolloin mies oppii ammattimaiseksi liiga-kiekkoilijaksi. Pietilä ei ole valmennuksen suosiossa, mikä on kieltämättä hieman hankaloittanut edes näyttöpaikan saamista. Meno treenikentällä on velttoa ja tietty ote pelistä puuttuu, joten kuka tällaista miestä haluasi kentälle laittaa? Pietilällä olisi kaikki avut nousta johtavaksi puolustajaksi SM-liigassa. Pituus, kiekonkäsittelytaito, pelirohkeus ja kova laukaus puoltavat kaikki tätä. Suurimmat heikkoudet ovat kuitenkin asenteessa ja vääntövoimassa. Ne kerrat ovat harvassa, kun olen nähnyt J-P:n voittavan kaksinkamppailun.  Tällä hetkellä näyttää valitettavasti siltä, että Pietilällä on takanaan loistava tulevaisuus. Nyt olisi viimeinen mahdollisuus kasvaa aikuiseksi ja jättää lapsellinen kiukuttelu pois. Muuten ura ammattilaisena jää todella lyhyeksi.
Mies pelaa tällä hetkellä lainalla KooKoossa.

Aleksi Salonen

perjantai 14. joulukuuta 2012

Pelicans-maalivahdit syyskaudella – kourallisen verran yrittäjiä

No niin. Nyt olisi ensimmäisen blogi-tekstin aika. Seuraavassa käyn läpi kaikki Pelicansin maalivahdit, jotka ovat syyskaudella turkoosinutun päälle pukeneet.

(Suluissa pelatut ottelut, torjuntaprosentti ja päästetyt maalit/ottelu.)

31 Antti Niemi
(10 90,49 3,11)

Syksyllä tapahtui asia, jota kaikki olivat odottaneet: lahtelaisten kiekkojännärien suursuosikki teki paluun Pelicansiin. ”Andylle” kasattiin välittömästi kovat paineet. Hänen oli oltava se tekijä, joka auttaa joukkueen voittoon tiukoissa peleissä. Niemen piti kannatella joukkuetta reppuselässään, mikä ei ole todellakaan helppo paikka tässä joukkueessa. Kaikki ei mennyt täysin käsikirjoituksen mukaan, vaikka ei Niemi missään nimessä huonosti pelannut. Torjunnat olivat ajoittain todella epävarmoja, ja taso heilahteli pelin sisällä. Parhaana päivänä Niemi on ohittamaton, toisena taas kiekkoa kaivetaan selän takaa oikein miehissä. Gamesavereita ei näyty kappalettakaan, eikä mies päässyt missään vaiheessa omalle huipputasolleen. Niemi kuitenkin toi joukkueen viisikkopeliin lisää kiekollista rohkeutta ja ennen kaikkea uskottavuutta. Muistetaan myös, että pelikunto tässä vaiheessa ei ole kummoinen, joten mitä jos annettaisiin pari maalia Niemelle anteeksi?
Mikäli NHL:n työsulku jatkuu, saatetaan Niemi nähdä Pelicans-paidassa vielä keväällä.

31 Ondrej Pavelec
(6 91,16 2,68)

Jos aloitettaisiin tällä: Pavelec > Niemi. Tämä puhtaasti Pelicansissa nähtyjen pelien perusteella. Tuli hyvän ystävänsä, Pelicans-hyökkääjä, Radek Smolenakin ”pyynnöstä” Lahteen. Pavelecin avaus SM-liigassa oli todella vaikea ja se sai minut välittömästi pelkäämään pahinta. Epäilykseni Tshekki-molarin motivaatiota kohtaan olivat kuitenkin täysin turhia. Mies osoitti välittömästi toisessa pelissä olevansa todellinen huippuammattilainen. Pavelec on ehkä totuttu tuntemaan veskarina, jonka hyvän ja huonon päivän ero on suuri. Pelicansissa kuudessa pelissä paketti pysyi kuitenkin hyvin kasassa ja otteet olivat tasaisen hyviä.
Pavelecin jatko Pelicansissa on vielä kysymysmerkki. Jokainen varmasti tietää, kuinka tärkeää olisi saada Pavelec pidettyä pussinokkien veräjällä.
Ai niin. Niemi(kin) lienee keväällä vapaana, mikäli NHL:ssä ei päästä sopimukseen. Siihen en usko hetkeäkään, että kumpikin nähtäisiin Pelicansissa samaan aikaan. Joten, Niemi vai Pavelec?
Siinä pohdittavaa kerrakseen.

33 Joonas Kuusela
(8 90,15 3,12)

Kaudella 2008-2009 ensimmäiset liigapelinsä pelanneelle Kuuselalle kauden alku on ollut todella vaikea. Lähtökohdat kesällä olivat varsin lupaavat, ainakin peliajan suhteen. Myllyniemi hankittiin ykköseksi, mutta Kuuselallekin kaavailtiin aiempaa suurempaa roolia. Ja kuinkas sitten kävikään? Heti kauden alkumetreillä peli ei meinannut millään loksahtaa uomiinsa ja kiekkoja meni omiin roppakaupalla. Syyttävä sormi, niin toimiston kuin kannattajienkin suunnalla, osoitti tietenkin automaattisesti maalivahteihin ja eipä mennyt kauaakaan, kun Pelicans-maalilla seisoi eräs Stanley Cup-voittaja. Teknisesti Kuuselan taidot ovat liigatasoa, mutta se suurin ero nähdään mentaalipuolella. ”Tötsä” ei ole vielä henkisesti valmis ottamaan joukkueellensa niitä tärkeitä koppeja, ja tätä kautta voittamaan otteluita. NHL:n työsulku ei ainakaan helpota tilannetta. Kuusela saa kokemusta vain penkillä istumisesta ja luukun aukomisesta, sillä välin kun niemet ja pavelecit torjuvat kiekkoja maalilla. 
Kuusela on kaikkinensa mielenkiintoinen tapaus. Niinhän sitä sanotaan, että pelaamalla kehittyy, mutta Kuuselalle ei valitettavasti ole kunnolla suotu tällaista mahdollisuutta Lahdessa. Olisiko seuran vaihto ajankohtainen asia nyt?
Palaan tähän aiheeseen keväällä. 

Kuuselan alkukauteen sisältyi myös viikon mittainen visiitti Ruotsissa, Apslövenin maalilla.


38 Jere Myllyniemi

(7 86,27 4,60)

Alkukausi täysin vihkoon, eikä merkkejä paremmasta huomisesta ole. Pasi Nurmisen nimi on otettava välittömästi esille perattaessa Jeren aikaa Pelicansissa. Myllyniemi halusi tulla Nurmisen oppeihin ja sopimus tästä kaudesta tehtiin jo varhain viime keväänä. Viime kaudet SaiPassa torjunut kassari vakuutti Nurmisen otteillaan pelatessaan Pelicansissa kolme peliä viime kaudella. Tässä piti olla ”Nupen” seuraava projekti. Mutta, homma ei mennytkään aivan suunnitelmien mukaan. Voin vain kuvitella, mitä Jeren päässä mahtoi liikkua, kun Nupe ilmoitti lähtevänsä vuolemaan ruplia Venäjälle. Jossittelu on aina mukavaa, mutta en viitsi sitä tässä nyt harrastaa. Kylmä fakta on se, että Myllyniemi ei ole tällä hetkellä voittavan joukkueen maalivahti SM-liigassa. Tulevaisuus Pelicansissa ei näytä ruusuiselta, sillä sopimus päättyy tähän kauteen ja näillä otteilla jatkosopimuksesta on turha haaveilla.
Katsotaan, mitä kevät tuo tullessaan ja annetaan lopullinen tuomio vasta silloin.

Myllyniemi on pelannut tämän kauden aikana myös viisi peliä LeKissä ja yhden pelin TuTossa. 

41 Janne Juvonen
(3 86,25 4,34)

Vastuu jäänyt odotetun pieneksi - maalivahtien nokkimisjärjestyksessä viimeisenä tällä hetkellä. Juvonen pelannut tällä kaudella vain yhden kokonaisen pelin. Kahdessa muussa pelissä mies on tullut kesken pelin, isossa tappioasemassa, kentälle. Ei Janne sentään pelaamatta ole ollut; Peliitoissa vyölle on kertynyt 14 peliä ja A-nuorissa viisi peliä. Raporttien mukaan esitykset Mestiksessä ovat olleet järjestään ailahtelevia. Tiettyä tasaisuutta tekemiseen ei tahdo löytyä millään. Minuutit liigamiehistössä jäänevät loppukaudellakin vähiin, riippumatta NHL:n työsulun tilanteesta.
Juvonen on kuitenkin erittäin kyvykäs ja potentiaalinen maalivahti, jolle on helppo ennustaa hienoa tulevaisuutta.