Otteluennakko Pelicans – Ässät

Lahtelaiset pääsevät viimein pelaamaan melkein viikon tauon jälkeen. Vastaan luistelee kuntopuntarin 11. Porin Ässät, joilla oli tiistaina kotipeli Bluesia vastaan. Joukkueiden kauteen on mahtunut ennen tätä kolme keskinäistä kohtaamista, joista voitot ovat Pelicansin hyväksi 2-1. Lokakuun alussa pussinokat ottivat leukaansa Porissa, mutta marras – ja joulukuun lopulla Pelicans pesi kasvonsa ja niisti porilaiset kahteen otteeseen. Kotijoukkueella on jälleen kylmästi pakkovoiton paikka. Ässät myi parhaimman pelaajansa pois ja Porin suunnalla on eletty pelillisesti vaikeita aikoja.

Kotijoukkueella alla ehjä harjoitusviikko

Pelikaanit ovat saaneet keskittyä tällä viikolla kuvioidensa hiomiseen. Maanantai oli vapaa, mutta tiistai, keskiviikko ja torstai on vedetty vahvasti treenien merkeissä. Torstain aamujäillä Pelicans keskittyi vastahyökkäyksiin sekä keskialueen ohjauspeliin. Vauhti oli kova eikä hikeä säästelty.

Pelicans harjoitteli tänään torstaina näillä viisikoilla:

Pärssinen – Redenbach – Jormakka
Ylönen – Seikola

Tavi – Immonen – Sopanen
Hurri – Latvala

Männikkö – Niinimäki – Kauppila
Korpikari – Pietilä

Pöyhönen – Paakkolanvaara – Pikkarainen

Myllyniemi & Juvonen.

Myös Antti Jaatinen, Joni Isomäki ja Janne Ritamäki olivat mukana. Pekka Saarenheimo ei ollut edelleenkään harjoittelukunnossa. Treenien loppupuolella Timo Pärssinen sai tärskyn polveensa, mutta selvinnee tilanteesta säikähdyksellä. On erittäin mielenkiintoista nähdä pelaako Jari Kauppila huomenna. Treeneissä kolmoskentän meno ei ainakaan suorastaan vakuuttanut, joten odotellaan vielä huomisen kokoonpanoja.

Pelicans lähtee pakkovoiton metsästykseen tappiopeli allaan. Lahtelaiset kaatuivat viime lauantaina kotonaan Jokereiden käsittelyssä. Kotijoukkueella on nyt ryhtiliikkeen paikka, sillä joukkue alisuoritti pahasti helsinkiläisiä vastaan. Peli oli todella tahmeaa eikä peli-ilosta ollut tietoakaan. Uskon Pelicansin tulevan perjantain peliin uusitulla ilmeellä.

Jyri Marttinen (vas.) kohtaa entisen seuransa.

© Mikko Ruohola - http://mikko.ruohola.org/

Ykköstähti Venäjän KHL:ään

Perjantain peli on Ässille kolmas ilman Stephen Dixonia. Porilaiset kauppasivat Dixonin Venäjälle ja saivat tästä ison siivun tuohta. Heille pelillisesti valtava menetys, mutta jos KHL:stä tarjous napsahtaa niin vaikea siitä on kieltäytyäkään, sen verran isot rahat ovat kuitenkin kyseessä.

Dixonin kauppaamisessa saattoi haista hieman myös luovuttamisen meininki Porin suunnalla. Ässät on pelannut todella alavireisesti, mutta Dixonin lähdön jälkeen patapaidat ovat voittaneet kaksi peliä perätysten. Tiistain kotipelissä Bluesia vastaan Ässät johtivat peliä jo 4-0, mutta päästivät lopulta espoolaiset maalin päähän.

Kaksi viimeisintä voittoa ovat olleet erittäin isoja Ässien loppukauden kannalta. Pudotuspelit näyttivät jo karanneen, mutta porilaiset ovat edelleen taistelussa mukana. Ässät on sijalla 11, kolmen pisteen edellä Pelicansiin nähden. Lahtelaisia pelin vähemmän pelanneiden Ässien tilanne on siis pelikaaneja parempi.

Patapaidat ovat liigan heikoin ylivoimajoukkue ja Pelicansin alivoima on puolestaan toiminut hyvin viime aikoina. Lahtelaistenkaan ylivoima ei ole vakuuttanut, enkä usko, että ratkaisuja nähdään erikoistilanteissa.

Perjantainen peli on molemmille yksi kauden tärkeimmistä. Pelistä ei kannata odottaa urheilun suurjuhlaa, sillä kummatkin tulevat peliin varovasti. Pelicans pistää keskialueen tukkoon ja Ässät pyrkii murtamaan sen tavalla tai toisella. Turhia riskejä kiekon kanssa ei oteta.

Valmistautuminen nousee jälleen isoon osaan ja ottelun alkuhetket ovat todella tärkeät. Kotijoukkueen tulisi näyttää vierailijoille heti kättelyssä missä kaappi seisoo. Muuten illasta voi tulla viime lauantain kaltainen kärsimysnäytelmä.

Pelicans – Ässät 1.2. klo 18.30.

Aleksi Salonen

Pelicansin ex-ulkomaanavut - missä he ovat nyt?

Lahden Pelicansin kesällä hankitut ulkomaanavut osoittautuivat todellisiksi turhakkeiksi. Lee Goren, Ryan O’Marra, Angelo Esposito sekä Danny Richmond ovat jo pakanneet kamppeensa ja jatkavat uriaan Suomen ulkopuolella. Tuuriakaan ei ollut matkassa kyllä pätkän vertaa vaan erittäin harvinaisesti kaikki epäonnistuivat.

Tässä jutussa otetaan pieni katsaus aiemmin Pelicansissa pelanneisiin ulkomaalaisiin ja siihen, missä he pelaavat nykyään. Rajataan kalenteria viimeiselle viidelle kaudelle, jotta pelaajia ei tulisi niin hirveästi. Seuraavassa jutussa käyn läpi, kaudesta 2007-2008 lähtien viime kauteen saakka kaikki ulkomaalaiset, jotka ovat turkooseissa pelanneet.

Nimet ovat sattumanvaraisessa järjestyksessä.

Evan Schwabe (2007-2008): Hän oli tuolloin Pelicansilta hieman outo hankinta, mutta pelasi hyvän kauden. Kolmoskentässä tulleet tehot 11+15 ovat vähintään ok työnäyte. Muodosti Karo Koivusen ja Olli Julkusen kanssa varsin toimivan trion. Kanukki ei pelannut viime kaudella missään eikä ole pelannut tälläkään kaudella.

Robert Guillet (2007-2008): Hutikuti. Raskasjalkainen konkari ei vakuuttanut millään muotoa ja pesti Lahdessa jäi lyhyeksi. 40-vuotias Guillet pelaa nykyään Amerikassa, LNAH:ssa. Thetford Mines Isothermicin joukkueessa, 15 pelissä tehot 5+15=20.

Michal Birner (2008-2009): Siirtyi kesken kauden Pelicansiin, mutta paha olkapäävamma pilasi 26-vuotiaan Birnerin kauden. Tässä miehessä olisi ollut potentiaalia. Se on tullut esille muun muassa Birnerin otteista Turun Palloseurasta. Tällä hetkellä hän pelaa KHL:ssä HC Lev Prahan joukkueessa. Siellä 18 pelissä on syntynyt tehot 0+1=1.

Jakub Sindel (2008-2009, 2010-2011): ”Kuba” siirtyi kesken kauden 2008-2009 Lahteen ja pelasi vain kolmasosan kaudesta. Mies nousi välittömästi lahtelaisyleisön suosioon. Maaleja syntyi, etenkin ylivoimalla. Nykyään hän pelaa Italiassa, Fassan joukkueessa. Tehot 34 pelissä 16+24=40.

Marc Lamothe (2009-2010): Tuli Lahteen paikkaamaan maalivahtipulaa ja pelasi erittäin ailahtelevasti. Hyviä pelejä seurasi usein heikompi peli. Lahtelaiset muistavat hänet maukkaista gamesavereista. 38-vuotias Lamothe ei ole pelannut pariin viime kauteen missään.

Carl Corazzini (2009-2010): 33-vuotias Corazzini ei ollut tuolloin Pelicansin etsimä mies. Hän tuli kesken kauden ja pelasi vain viisi peliä, kunnes toimistolla laitettiin postimerkki miehen persuksiin. Ei ole pelannut pariin kauteen missään.

Corazzinin näytöt jäivät vähäisiksi.

© Veli-Matti A. Pitkänen

Aaron Brocklehurst (2010-2012): ”Brocks” siirtyi Rauman Lukosta Pelicansiin kesken kauden 2010-2011. Pakki pelasi mainiosti etenkin hyökkäyspäässä ja oli kokonaisuudessaan onnistunut värväys. Puolustuspäässä kuitenkin hieman lapanen ja virhealtis. Hän pelaa tällä kaudella Grizzly Adams Wolfsburgissa, Saksan pääsarjassa. Siellä 37 pelissä tehot 6+15=21.

Henrik Blomqvist (2010-2011): Kovaluinen ruotsalaispakki loisti virheillään ja kovalla taklauspelillään. Ei onnistunut vakuuttamaan valmennusta ja sai lähteä. Ei ole pelannut tällä kaudella missään.

Lou Dickenson (2010-2011): Voitti Vaasan Sportissa Mestiksen pistepörssin edellisellä kaudella. Meno liigassa oli kuitenkin liian kova eikä hän pystynyt tuomaan avujaan esille. Lopulta mies siirtyi Tanskaan kesken kauden. Nykyään hän tahkoaa Norjassa, Rosenborg IHK Eliten miehistössä. 30 pelissä tehot 17+17=34.

Pisteet liigassa jäivät Dickensonin osalta vähiin.

© Pekka Rautiainen

Dwight Helminen (2010-2011): Tuli isolla rahalla Pelicansiin ja floppasi rumasti. Ei päässyt missään vaiheessa odotetulle tasolleen. Kädet toimivat hyvin, samoin luistelu, mutta motivaatio puolustamista kohtaan oli olematon. Pelaa nykyään Amerikassa ECHL:ssä, Kalamazoo Wingsin riveissä. Tällä kaudella kahdessa pelissä nolla tehopistettä.

Mike York (2010-2011): No joo, tästä ei varmasti tarvitsisi sen kummemmin puhua. Pelicans hankki tuolloin yksipolvisen konkarin, ja tulos oli sen mukainen. Väläytteli ajoittain syöttötaitojaan, mutta siihen se sitten jäi. Pelaa nyt Saksan pääsarjassa, Iserlohn Roostersissa.  40 pelissä tehomerkinnät 16+32=48.

Jan Platil (2011-2012): Puolustaja siirtyi kesken viime kauden Pelicansiin, mutta ei ollut täydessä kunnossa, joten pelit jäivät tällä kertaa kuuteen. Kookas ja kankea. Ei osoittanut olevansa vahvistus. Tahkoaa nyt Italiassa, Pontebban miehistössä. Tehot kahdeksassa pelissä 0+4=4.

Justin Hodgman (2011-2012): ”Will dominate”, sanoi miehen pelaaja-agentti Twitterissä ennen kauden alkua. Se oli hyvin ennustettu, sillä tämä mailavirtuoosi todellakin dominoi. Kuluvalla kaudella ”Hodgie” on pelannut Venäjän KHL:ssä Metallurg Magnitogorskissa, 46 peliä tehoin 11+18=29.

Ryan Lasch (2011-2012): Oli yksinkertaisesti liigan kovin yksilö. Piste. Siirtyi juuri Ruotsin pääsarjaan, Växjön riveihin.

Radek Smolenak (2011-2012): Kesken kauden Porista Lahteen. Vakuutti maalivainullaan. Nousi heti kannattajien suosikiksi. Nyt Venäjällä Torpedossa, seitsemässä pelissä 1+0=1.

Viimeisen viiden kauden (2007-2012) aikana Pelicansissa on käynyt pelaamassa yhteensä 15 ulkomaalaispeluria. Yksi maalivahti ja 14 kenttäpelaajaa. Näistä pelaajista vain kuusi voidaan lukea onnistuneiden hankintojen joukkoon. Loput ovat olleet enemmän tai vähemmän turisteja, uransa ehtoopuolella olevia pelaajia.

Nämä 14 kenttäpelaajaa pelasivat Pelicansissa yhteensä 529 peliä ja tekivät niissä tehot 107+192=299. Se tekee pyöristettynä 0,6 pistettä peliä kohden. Ulkomaalaisia harvemmin alempiin kenttiin hankitaan, joten pistemäärien pitäisi olla edellistä suurempia.

Tällaista tällä kertaa. Palaamme asiaan huomenna torstaina Ässät-pelin otteluennakon merkeissä.

Aleksi Salonen

Yhden pelin viikko käyntiin tiistaisilla jäillä

Olin aamupäivällä seuraamassa jätkien menoa Isku Areenan siimeksessä. Seuraavaan kahteen viikkoon pelikaanit pelaavat vain kaksi peliä, joten ainakin harjoitteluun on aikaa. Jäällä olikin kova tempo päällä eikä vauhtia säästelty. 

Viimeaikaisten voitokkaiden pelien tuoma itseluottamus näkyi myös harjoituksissa. Huumori kukki ja kaikilla oli hauskaa, toisin kuin alkukauden taaperruksen aikana. Harjoituksissa keskityttiin tällä kertaa kiekon hallintaan ja pienpeleihin. Myös luisteluskapoja nähtiin. Pekka Jormakka oli luonnollisesti näissä omaa luokkaansa.

Jäällä olivat kaikki, Pekka Saarenheimoa lukuun ottamatta. Saarenheimolla on jonkinasteinen kylkivamma ja hän jäi polkemaan kuntopyörää. Mainittakoon myös, että Joel Mustonen ei ole edelleenkään harjoittelukunnossa.

Jäiden päätteeksi muiden pelaajien jo poistuttua, jäälle jäivät Janne Juvonen, Joonas Hurri, Juha-Pekka Pietilä sekä Jormakka. Homman nimi oli, kuka osuu viimeisimpänä ylärimaan, kerää kiekot. Juvonen hävisi ensimmäisen erän, mutta pojat päättivät ottaa vielä uusiksi. Nyt oli Jormakan vuoro hävitä, mutta lopulta jätkät keräsivät kiekot miehissä hyvässä hengessä.

Ottelumäärät tasoittuvat

Alkanut viikko on Pelicansille sangen tärkeä, vaikka joukkue pelaakin vain yhden pelin. Porin Ässät tulee perjantaina Lahteen haistelemaan yhden liigan kovakuntoisimman joukkueen nykyvirettä.

Seuraavana Pelicansin kiikarissa oleva SaiPa on vielä näköpiirissä. Eroa Sputnikkien hyväksi on nyt kahdeksan pistettä. Asia voi muuttua tämän viikon aikana, sillä lappeenrantalaiset ovat pelanneet kaksi peliä pussinokkia vähemmän. SaiPa kohtaa tällä viikolla Jokerit, TPS:n ja Tapparan. Sijoilla 8. ja 9. olevat HIFK ja Blues ovat pelanneet lahtelaisia pelin vähemmän, ja ovat Pelicansiin nähden yhdeksän pisteen karkumatkalla. 

SaiPan kurssi on ollut viime aikoina pahasti laskusuunnassa. HIFK on parantanut, Blues taas pelannut todella vuoristoratamaisesti. Lappeenrantalaiset vaikuttaisivatkin olevan nyt se joukkue, joka tuolta kympin sakista voisi vielä ulos tulla. 

Ässät on puolestaan tasapisteissä Pelicansin kanssa, myös kaksi peliä vähemmän pelanneena. Tämän viikon jälkeen ottelumäärät tasoittuvat ja sarjataulukko nähdään uudessa valossa. Pelikaanien on, totta kai, kaadettava porilaiset perjantaina kotonaan. 

Siirtoikkuna umpeutuu tammikuun viimeinen päivä eli torstain ja perjantain välisenä yönä. Näillä näkymin muutoksia Pelicansin pelaajistoon ei tulla näkemään, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Lahtelaiset ovat kyllä koko ajan hereillä, jos markkinoilta sattuisi sopiva mies löytymään. Danny Richmondin paikkaaja löytyy tällä hetkellä oman joukkueen sisältä.

Odotellaan mielenkiinnolla, tapahtuuko joukkueissa muutoksia ennen siirtorajan umpeutumista.

Aleksi Salonen

Antti Ylönen – mitään pelkäämätön pikkumies

Lahden Pelicans hankki viime kesänä takalinjoilleen 29-vuotiaan Antti Ylösen. Ylönen pelasi viime kaudella Mestistä Kajaanin Hokkin paidassa, mutta mukaan mahtui myös yhden pelin visiitti Lahdessa. Pelicans kärsi tuolloin pakkipulasta, taannoisen HIFK-ottelun tappeluista johtuen. Päävalmentaja Kai Suikkaselle tuttu Ylönen vakuutti valmennuksen viimeistään tuolloin ja hyvät otteet poikivat sopimuksen täksi kaudeksi.

”Upi” pelasi Oulun Kärppien liigamiehistössä peräti yhdeksänä peräkkäisenä kautena. Maaleja näissä ei tullut edes kourallista vaan hänet on tultu näkemään vankkana peruspakkina. Kärppien ohessa Ylönen on käynyt pelaamassa lainalla Hokkissa yhteensä viitenä eri kautena.

Liigaura Kärpissä ei saanut enää tuulta purjeisiinsa. Mestis-pelit saivat riittää Ylöselle ja hän saapui Lahteen vakituinen pelipaikka mielessään.

Tasaisuus valttia

Ei hankintaa ilman joitain negatiivisia kommentteja. Näin voi todeta myös Ylösen kohdalla, kun hänet Pelicansiin värvättiin. Mies tuli Lahteen Mestis-statuksella, mutta hän näytti välittömästi harjoituspeleistä lähtien olevan liigatason pelaaja.

Pre-seasonilla hänen taistelu mentaliteettinsa pisti erityisesti silmään. Ylösen oli pakko pistää parastaan joka ilta, jotta paikka kokoonpanossa irtoaisi seuraavissakin peleissä. Pari muutakin puolustajaa oli samalla viivalla hänen kanssaan eikä vakituisesta pelipaikasta ollut varmuutta. Kauden startatessa ”Upi” jatkoi vahvaa taisteluaan, mutta hänen tahtotilansa ei valitettavasti välittynyt muihin Pelicansin pelaajiin.

Ylönen oli tasaisuudellaan kiistatta kauttaaltaan sekaisin olevan pussinokkalauman parhaimmistoa. Kausi on edennyt jo viimeiselle neljännekselle ja mies on vain parantanut peliään kauden edetessä.

Näkymätöntä työtä

Ylönen on peräänantamaton peruspuolustaja, joita ei ole koskaan liikaa. Nämä peruspakit ovat aliarvostettuja melkein kautta linjan. Joukkueessa on kuitenkin oltava puolustajia, jotka eivät mieti ainoastaan hyökkäyspäätä ja tehopisteitä, vaan pysyvät niin sanotusti visusti kotona.

Hän tekee kentällä koko ajan työtä, mikä ei välttämättä aina peruskatsojan silmiin näy. Ylönen blokkaa pelistä toiseen niin paljon laukauksia, että niitä laskiessa olisi kalkulaattorille tarvetta. Osumia pelkäämättömän Ylösen kroppa täyttyy mustelmista, muta hän vain puree hetken hammasta ja jatkaa hommiaan. ”Upi” antaa aina helpon avaavan syötön, mikä tekee hyökkäyksiin lähdöistä huomattavasti helpompia.¨

173-senttinen Ylönen on ajoittain vaikeuksissa isojen hyökkääjien kanssa, mutta hän paikkaa kokoaan tarkalla sijoittumisella ja mainiolla pelinlukemisella. En edes viitsi kuvitella, kuinka kova tekijä hän olisi, jos vartta olisi siunaantunut enemmän.

Harvoin virheitä tekevän Ylösen vahvuuksiin lukeutuu myös sulava liikkuminen. Puolustaja, joka pystyy nostamaan hyökkäyksiä myös jalalla, on erittäin toivottu lisä mihin tahansa joukkueeseen.

Tällaisen peruspuolustajan, tässä tapauksessa Ylösen, hyvyys huomataan vasta silloin, kun hän ei ole kentällä. Tästä hyvänä esimerkkinä viime lauantainen kotiottelu Jokereita vastaan. Ylönen joutui ottamaan perjantain Blues-pelissä kovan taklauksen nahkaansa eikä pystynyt lauantaina pelaamaan. Pelicansin puolustus oli tuossa pelissä tuuliajoilla ja siellä oli juuri Ylösen mentävä aukko.

Silloin, kun häntä ei kentällä juurikaan näy, tietää että Ylönen on hoitanut oman tonttinsa mallikkaasti.

Osuuko tällä kaudella?

Maaleja tältä puolustusorientoituneelta Limingassa syntyneeltä pelaajalta on turha odottaa. Hän on tehnyt urallaan 282 liigapelissä kaksi maalia. Mies ei laukauksellaan loista eikä tarvitsekaan. Sitä varten joukkueessa on hyökkäävät puolustajat.

Pelicansin sisäisessä plus-miinustilastossa kolmantena oleva Ylönen on pelannut pitkään Markus Seikolan vierellä. He ovat olleet Pelicansin ylivoimaisesti pelivalmein pari. Seikola hoitaa hyökkäyspään ja edelleen maaleitta oleva Ylönen pitää vastustajan liikkeitä silmällä.

Hänen sopimus loppuu tähän kauteen. Sorvaisin hänelle ehdottomasti pahvin myös ensi kaudelle.

Antti Ylönen syö kiekon ennemmin kuin päästää sen lähellekään omaa maalia. Hän jättää joka ainoa ilta itsestään kaiken kentälle, ja juuri tästä syystä arvostan hänet erittäin korkealle.

Aleksi Salonen

Timo Pärssinen – kevään lapsi?

36-vuotias konkari Timo Pärssinen siirtyi viime kesänä Lahden Pelicansin riveihin kahden vuoden sopimuksella. Pärssinen halusi nähdä urallaan vielä jotain ja sitä jotain tultiin etsimään Lahdesta. Pärssinen tahkosi peräti kuusi edellistä kautta Ruotsin pääsarjassa, Elitserienissä. Joukkue oli Timrå ja ”Pärä” pystyi tekemään tasaisia tehoja kausi toisensa perään.

Miestä ovat vaivanneet viime vuosina pahat selkävaivat, mitkä jarruttivat pahasti pelejä Ruotsin maalla. Viime kausi oli ehjä, mutta pelillisesti heikohko Pärssisen näkökulmasta. Pärssisen loukkaantumishistoria pelotti ja ilmoilla leijaili kauden alla isoja kysymysmerkkejä ”Pärän” nykyisestä iskukyvystä.

Negatiivinen vastaanotto

Timo Pärssisellä oli Lahteen tullessaan kovat paineet hartioillaan. Hänet oli hankittu hyökkäyspään ratkaisijan roolin, silmällä pitäen myös ylivoimapeliä. Lahtelaiset kiekkojännärit olivat pääsääntöisesti pettyneitä vanhan sotaratsun värväämiseen. ”Taas puolikuntoinen mies? Ei Pärssinen enää liigatason pelaaja ole!”. Tämäntyylisiä kommentteja oli nähtävissä vino pino sosiaalisessa mediassa Pärssisen hankinnan jälkeen. Vastaanotto oli siis jokseenkin tyrmäävä eikä se varmasti ainakaan helpottanut Pärssisen valmistautumista kauteen.

Harjoituspelit menivät Pärssisen osalta vihkoon. Hänen otteistaan kumpusi mielenkiinnon puuttuminen harkkamatseja kohtaan. Mies antoi itsestään kentällä todella valjun kuvan. Juuri sellaisen, mitä kannattajat alun perin pelkäsivätkin. Hän ei osoittanut olevansa kokenut pelaaja, joka tietää, miten kussakin tilanteessa tulee toimia. Varakapteenina toimiva Pärssinen ei johtanut joukkojaan esimerkillään. Hän antoi, päinvastoin, nuoremmille pelaajille täysin väärän kuvan suhtautumisestaan harjoituspeleihin. Pärssinen pelasi pre-seasonin täysin puolivaloilla.

Suomen Chicagon karu syksy

Timo Pärssinen jatkoi syyskuun 13. päivänä siitä, mihin harjoituspeleissä jäi. Hän otti kyllä hieman kovemman otteen pelistä ja löi lisää pökköä pesään, mutta kriittinen lahtelaisyleisö ei ollut alkuunkaan tyytyväinen isoon rooliin hankitun Pärssisen otteisiin. Ihan syystä.

”Pärän” jalkanopeus ei näyttänyt enää riittävän nykyiseen SM-liigaan. Yksinkertaisesti, hän ei ehtinyt paikoille eikä pysynyt ketjukavereidensa kyydissä. Vaikka mies iski kolmeen ensimmäiseen peliin tehot 1+2, oli tuloksen sisältä nähtävissä erittäin huolestuttavia asioita.

Syksy oli niin Pärssiselle kuin koko Pelicansin joukkueelle erittäin kivikkoinen. Tappioita tuli solkenaan, mikä rassasi pelaajien itseluottamusta ja tahtotilaa. Meni syyskuu, tuli lokakuu, marraskuu, vasta joulukuun loppupuoliskolla alkoi tapahtua.

Pärssinen oli viimein herännyt horroksestaan ja johti joukkojaan vahvasti pelistä toiseen. Miksi ihmeessä lahtelaisyleisöä pidettiin näin kauan piinassa?

Lukot auki

Joulu meni ja uusi vuosi alkoi kolkutella ovella. Timo Pärssinen oli löytänyt peliinsä täysin uuden vaihteen. Tiedä sitten, mitä Pärssinen oli joulupöydässä syönyt, mutta jotain ihmeellistä oli tapahtunut. Tehopisteitä ei välttämättä tullut sen paremmin kuin syksylläkään, mutta isoin ero oli nähtävissä ”Pärän” peli-ilmeessä.

Kevään peleissä Pärssisestä paistoi ensimmäistä kertaa Lahdessa oloaikanaan vahva voitontahto. 

Nyt hän näytti sitä kokeneemman pelaajan esimerkkiä muille, niin kuin varakapteenin pitääkin tehdä. Myös hänen luistelunopeutensa oli noussut aivan uusiin sfääreihin. Pärssinen vaikutti kaukalossa ajoittain jopa Pelicansin nopeimmalta pelaajalta. Aivan uskomaton muutos alkukauteen, jolloin ”Pärä” ei saanut millään karstoja irti koneestaan.

Heräämisensä jälkeen, Pärssisen vahvuudet ovat tulleet hyvin esille. Loistava kulmapelissä, osaa ottaa miehensä ja tietää kokeneena kehäraakkina vastustajan seuraavan liikkeen. Hän on kokonaisvaltaisella pelillään noussut lahtelaisten tärkeimpien hyökkääjien joukkoon. Maalinsa hän tekee melkein poikkeuksetta maalin edestä, jossa mies osaa olla oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Alivoimat, ylivoimat, pelin loppuhetket, Pärssisen voi heittää kentälle koska vaan etkä joudu pettymään. Pärssinen on pelannut erittäin nousujohteisen kauden ja on pudotuspeleihin mielivän Pelicansin pelillisiä johtajia tällä hetkellä.

Valmennuksen luotto ei ole horjunut

Pärssinen on pelannut harjoituspeleistä lähtien, muutamaa peliä lukuun ottamatta, tähän päivään saakka ykköskentässä. Tulosta ei syksyllä tullut, mutta valmennus jaksoi luottaa Pärssisen heräämiseen.

Peli Angelo Espositon kanssa ei mennyt yksiin, mutta Pekka Saarenheimon vierellä tulos oli jo laadukkaampaa. Viime pelit Pärssinen on pelannut Tyler Redenbachin ja Pekka Jormakan kanssa. Kahta viimeiseksi mainittua on hehkutettu todella paljon ja Pärssinen on jäänyt puheista pois. ”Pärä” tekee kuitenkin tässä kentässä sen likaisen työn, eli voittaa kiekot kulmissa ja tekee kiekottomana loistavia riistoja.

Hän on pelannut tällä kaudella kaikki Pelicansin pelit. 47 pelissä tehopisteitä on syntynyt 10+10=20, -12. Kyllä, plus-miinustilasto näyttää edelleen pahalta, mutta en lähtisi tuijottamaan sitä liikaa. On myös huomioitava, että Pärssinen ei ole täysin oikeassa roolissa. Huippuvuodet ovat kiistatta takanapäin eikä Pärssinen ole enää kuuden joukkoon tavoittelevan joukkueen ykköskentän hyökkääjä.

Tällä vitsiniekalla on sopimus Pelicansin kanssa myös ensi kaudesta. On ollut paljon, lähinnä negatiivista keskustelua siitä, miksi Pärssinen kanssa tehtiin suoraan kahden vuoden sopimus. Oikein roolitettuna Pärssinen on Pelicansille ensi kaudella tärkeä mies.

Totuus on se, että Timo Pärssinen on edelleen SM-liigatason pelaaja. Mutta ei ykköskentässä. Ensi kautta pohtiessa Pärssiselle voi kaavailla maksimissaan kakkoskentän roolia, mieluiten tonttia kolmosessa.

Mikäli Pelicans tästä nousee pudotuspeleihin, on kiitosta jaettava Pelicansin viimeaikaisen taistelun ruumiillistumalle.

Timo Pärssinen on palannut takaisin elävien kirjoihin.

Aleksi Salonen

Danny Richmond vaihtaa Suomen Itävaltaan

Lahden Pelicans ja yhdysvaltalaispakki Danny Richmond ovat purkaneet yhteisymmärryksellä. Richmond jatkaa pelejään Itävallassa, EC Salzburgin joukkueessa.

Riichmond oli kokonaisuudessa valtava pettymys. Syksy meni täysin vihkoon, niin kuin koko joukkueella. Keväällä otteet paranivat ja Danny oli viime peleissä Pelicansin puolustuksen ehdotonta parhaimmistoa.

Hinta-laatusuhde ei kuitenkaan täsmännyt, viime pelien hyvistä otteista huolimatta. Hän petti pahasti alkukaudella asetetut odotukset. Richmondin piti olla kova tekijä koko liigan mittapuulla, mutta tulos jäi sangen laihaksi.

Siirtoikkuna umpeutuu 31.1., joten siihen asti on aikaa tehdä muutoksia pelaajistoon. Toimitusjohtaja Ilkka Kaarnan mukaan näillä mennään, mutta tilannetta pelaajamarkkinoilla seurataan edelleen. Sopivan kaverin tullessa kohdalle käydään kiinni.

Pelicans nimittäin tarvitsisi puolustukseensa vahvistusta. Joonas Hurrista ja Juha-Pekka Pietilästä ei vielä välttämättä ole kantamaan isoja saappaita.

Toivotan Danny Richmondille kaikkea hyvää ja onnea tulevaisuuteen.

Aleksi Salonen

Otteluraportti Pelicans – Jokerit

Pelicans ja Jokerit kohtasivat Lahden lauantai-illassa kauden neljännessä keskinäisessä kohtaamisessa. Jokerit ottivat kotijoukkueesta niskalenkin ja voittivat pelin luvuin 3-1. En olisi ennen peliä uskonut, että joudun sanomaan tämän: peli oli heikkotasoista eikä tempo noussut viihdyttävälle tasolle. Avauserä oli kummaltakin todella passiivinen, toisessa vauhti hieman nousi, mutta taas kolmannessa hiihdeltiin kuin tiistaisena iltana. Jokerit riisuivat Pelicansin täysin aseista, mutta kotijoukkueen huono päivä toi tähän myös oman osansa. Pahimmat kilpailijat voittivat ja pudotuspeliviiva karkasi Pelicansilta taas hieman kauemmaksi.

Ensimmäinen erä rauhallisissa merkeissä

Joukkueet lähtivät peliin ylilyöntejä ja virheitä varoen. Alku oli odotettua päinvastainen ja kummankin joukkueen tahtotila näytti olevan erittäin matala. Yleisö innostui ensimmäistä kertaa Janne Ritamäen kiistanalaisen jäähyn johdosta. Ritamäki tuli melko kovalla vauhdilla ja ajeli Antti-Jussi Niemen vasten laitaa. Taklaus näytti puhtaalta ja Pelicans huokaisi seuraavan kahden minuutin jälkeen helpotuksesta, kun vieraat eivät ylivoimapelissään onnistuneet.

Jäähyn jälkeen Pelicans sai pari loistotonttia vieraiden kiekonmenetysten jälkeen, mutta hyvässä vireessä ollut Jokeri-vahti Eero Kilpeläinen torjui vedot eleettömän varmasti. Pelicans ei pystynyt hyödyntämään helsinkiläisten virheitä ja sanontahan kuuluu, jos et itse tee niin vastustaja tekee. Niin kävi nytkin. Jani Rita avasi maalihanat Jarkko Immosen karkean kiekonmenetyksen jälkeen. Kiekko olisi ehkä ollut Jere Myllyniemen otettavissa, kun veto tuli ilman maskia.

Jokerit ottivat Pelicansin hyökkäykseen lähdöt todella ylhäältä kiinni ja tyrehdyttivät lahtelaisten lähdöt heti ensimetreillä. Kotijoukkue ei saanut jalkojaan liikkeelle, mikä saattoi hieman johtua eilisestä Blues-pelistä. Avauserä oli kokonaisuudessaan erittäin vaisu eikä yleisö saanut vastinetta rahoilleen. Kotijoukkueen ryhtiliikettä odoteltiin toisessa erässä.

Pomppumaaleja

Toinen erä alkoi lahtelaisittain murheellisella tavalla. Pelicans-pakki Antti Jaatisen pahan virheen jälkeen Jokerit riistivät kiekon ja lopulta ottelussa kiltisti ollut Jarkko Ruutu suti kiekon verkkoon. Maali oli todellinen pomppumaali eikä Myllyniemi ollut tilanteessa tietoinen kiekon olinpaikasta.

Vieraat ottivat 2-0 maalinsa jälkeen pelistä vauhdin pois. Vieraat viljelivät viivelähtöjä ja pyrkivät pelaamaan todella pitkiä kulmapelejä. Narrit riisuivat Pelicansin täysin aseistaan. Joukkue tilkitsi keskialueen todella tiiviisti ja olivat Pelicansin heittämissä päätykiekoissa ensimmäisenä paikalla. Suoraan sanottuna kotijoukkue päästi Jokerit melkoisen helpolla.

Pelicansin kavennus näki päivän valon ylivoimalla. Ruudun jäähy kostautui, kun Janne Tavi ohjasi Oskari Korpikarin viivakudin sisään. Maalin jälkeen vieraat lisäsivät tempoa, yrittäen ottaa lahtelaisten pelihuumorin pois. Pussinokat olivat omissa ajoittain hirveässä suossa, kun Jokeri vyöry pyöri Pelicansin päädyssä. Vieraat pääsivät koko ajan vaihtamaan pelaajiaan kesken hyökkäyksen, kun kotijoukkueen puolustajat joutuivat kamppailemaan omissa hapot jaloissa.

Pitkän kulmapelin jälkeen Jokerit menivät väistämättä 3-1 johtoon. Steve Moses päätti kahdeksan pelin kuivan kautensa ja iski räkämaalilla Jokerit kahden maalin johtoon. Myllyniemi oli jälleen maalillaan hölmistynyt eikä kiekko ollut maalin syntyessä hänen näköpiirissään. Pelicansin peli-ilme oli kaukana eilisestä. Kai Suikkasen suojatit tyytyivät vaan kiekon roiskimiseen, ilman mitään määrätietoisuutta.

Kotijoukkueen kiriä ei nähty

Kolmaskaan erä ei tuonut peliin minkäänlaista muutosta. Jokerit vei ja Pelicans vikisi. Vieraat ottivat Pelicansin omat aseet käyttöönsä ja pelasivat kolmannessakin erässä erittäin fiksusti. Kotijoukkue pidettiin pois keskustasta ja erinomaisessa vireessä ollut Kilpeläinen nappasi harvat kudit hanskaansa.

Lahtelaiset eivät saaneet kiriä aikaiseksi, vaikka Tyler Redenbachilla olikin lopussa loistava paikka kaventaa. Veto kimposi kuitenkin hieman oli maalin ja voitto meni Helsinkiin. Loppuluvut olivat siis 1-3.

Antti Ylösen poissaolo näkyi puolustuksessa. Pakistosta oli tänään Ylösen mentävä aukko, joka näkyi epävarmana puolustuspään pelaamisena. Pekka Saarenheimon pelaamattomuus ei juuri kenttäpelissä näkynyt, mutta hän on silti Suikkaselle tärkeä työkalu. Miinuksia oli tänään kohtuullisen helppo jakaa, plussia ei.

+++ Oskari Korpikari: 0+1, -1. Pelicans-puolustuksen sielu. Fyysisesti tänäänkin jämäkkä, hoiti tonttinsa moitteetta. Piste toisessa pelissä peräkkäin osoittaa myös ”Oskun” avuja hyökkäyspäässä. Homma ylivoimalla on kulkenut kohtalaisen hyvin ja peli on muutenkin uudella tasolla vaisun syksyn jälkeen.

++ Janne Tavi: 1+0: -1. Iski kauden 12 maalinsa ja sivuaa tällä yhden kauden maaliennätystään. Oli jälleen kulmapelissä elementissään ja haisteli hyvin paikkoja siinä sivussa. Pyyteetön puolustustyöskentely tähän päälle, tekee Tavista erittäin tärkeän pelaajan Pelicansille.

+ Tyler Redenbach: 0+0,0. Ykkössentteri ei pystynyt auttamaan joukkuettaan tänään pisteiden muodossa, mutta ilta menee muuten positiivisen puolelle. Valmennus todella luottaa Redenbachin kykyihin ja hän on saanut tasaisesti vastuuta myös alivoimalla.

--- Antti Jaatinen: 0+0, -1. Oli pääosassa Jokerien voittomaalissa. Menetti tänäänkin kiekkoja vaarallisissa paikoissa ja oli hitaudellaan suurissa vaikeuksissa.

-- Jere Myllyniemi: 22/25. Päästi kolme maalia, joissa olisi kaikissa voinut tehdä jotain toisin. Kommunikointi pakkien kanssa ei sujunut tänään entiseen tapaan. Jokereilla oli useitakin hyviä paikkoja Myllyniemen seikkailujen jälkeen. Pitkästä aikaa heikompi peli hänelle.

- Joonas Hurri: 0+0, -1. Nousi ykköspariin Markus Seikolan vierelle. Ei pystynyt vastaamaan fyysisyydellään Jokerit-hyökkääjien toimintaan. Oli Seikolan kanssa usein hätää kärsimässä omissa. Tämä oli Hurrille suht iso näyttöpaikka, joka jäi vähän käyttämättä.

Viikon kolmesta pelistä Pelicansin mukaan tarttui tyydyttävät kuusi pistettä. Pelit jatkuvat ensi viikolla vain yhden pelin voimin. Ässät matkustaa perjantaina Pelicansin vieraaksi. Pelicans saa siis alleen hyvän harjoitusviikon ennen seuraavaa peliä. Pyrin itsekin käymään katsomassa aamujäitä, joten raporttia treeneistä lienee luvassa.

Aleksi Salonen

Kokoonpanot Pelicans - Jokerit

Pelicans on kokenut Jokerit-ottelun alla muutaman valitettavan menetyksen. Myös Jokereiden kokoonpanossa on muutoksia sitten viime pelin.

Pelicans

Pärssinen - Redenbach - Jormakka
Hurri - Seikola

Tavi - Immonen - Sopanen
Jaatinen - Latvala

Ritamäki - Niinimäki - Männikkö
Korpikari - Pietilä

Pöyhönen - Paakkolanvaara - Pikkarainen

Myllyniemi (Juvonen).

Sivuun ovat jääneet Antti Ylönen, Danny Richmond sekä Pekka Saarenheimo. Saarenheimo loukkaantui Blues-pelissä, Ylösen pelikunto selviää päivällä, mutta Richmondin poissaoloista ei ole tietoa. Kahden parhaan puolustajan menettäminen olisi Pelicansille valtava isku. Heidän tilalleen nousevat ovat pojat Joonas Hurri ja Juha-Pekka Pietilä. Huurin viime esiintyminen meni pahasti penkin alle, joten nyt on vain parannettavaa. Pietilä on pelannut viime ajat Peliitoissa ja saa jälleen näyttöpaikan "ylhäällä".

Blues-pelissä pimennossa ollut Jesse Niinimäki ottaa kolmossentterin saappaat jalkaansa. Hän saa vierelleen Miikka Männikön sekä Mestiksessä pyörähtäneen Janne Ritamäen. Ritamäki tuo Niinimäen vierelle kaivattua  kovaa kamppailupelaamista.

Nämä pari kovaa takaiskua puolustuksessa eivät ainakaan helpota kotijoukkueen urakkaa tänään.

Jokerit

Mäki - Filppula - Moses
Eronen - Väänänen

Hardt - Tyrväinen - Pulkkinen
Nordlund - Dehner

Ruutu - Hahl - Teräväinen
Niemi - Majesky

Ben-Amor - Heino - Rita

Kilpeläinen (Tuohimaa).

Aloittava maalivahti vaihtuu viime pelistä, nyt siis Eero Kilpeläisen vuoro. Puolustus on viime pelistä ennallaan, mutta hyökkäyksessä on muutoksia. Juhani Tyrväinen pelaa kokoonpanoon ja Joonas Rask tippuu pois. Tyrväinen rankaisi viimeksi Lahdessa entistä seuraansa, osuuko taas?

Helsinkiläisten vitjat ovat todella tasaiset, laajuutta löytyy yllin kyllin. Varmasti yksi mielenkiintoisin seurattava on Jarkko Ruutu. Ruutu on tällä kaudella keskittynyt enemmän pelaamisen kuin show-miehen hommiin. Lahtelaisyleisö ei muistele Ruutua hyvällä, joten katsotaan, miten ilta etenee tällä saralla.

Kohta mennään. Pelicans vastaan Jokerit lauantai-iltana ei petä koskaan.

Tapahtumarikasta kiekkoiltaa kaikille.

Pelicans - Jokerit klo 17.00.

Otteluennakko Pelicans – Jokerit

Liigassa tahkotaan tänään täysi seitsemän ottelun kierros. Pelicans saa vieraita Helsingistä. Voisiko sanoa, että vastus hieman kovenee Pelicansin viime kotipelistä. Sarjajumbo vaihtuu nyt sarjajohtajaan, Helsingin Jokereihin. Kotijoukkue lähtee otteluun loistavista lähtökohdista kaadettuaan eilen vieraissa Bluesin maalein 5-1. Jokereilla ei eilen peliä ollut, joten heillä on puolestaan lepoetu. En kylläkään usko, että sillä olisi tänään mitään merkitystä. Vieraat lähtevät luonnollisesti suosikkeina peliin, mutta Lahden lauantai-illassa kaikki on tunnetusti mahdollista.

Kuudennen metsästykseen

Kotijoukkue Pelicans jahtaa tänään kuudetta peräkkäistä voittoaan. He ovat viidellä suoralla voitolla kuntopuntarin ykkösiä ja ovat päässeet alkukauden harhailujen jälkeen kovaan lentoon. Lahtelaiset ovat saaneet puolustuksensa tilkittyä, mikä on ollut voittopelien suurin syy. Jere Myllyniemi poimii marjat ja esittää pari gamesaveria pelistä toiseen. Kommunikointi pakkien kanssa pelaa mainiosti eikä puolustusvirheitä ole juurikaan nähty.

Peukkua täytyy näyttää myös toimiston suuntaan. Pelicans on nyt löytänyt ykkössentterinsä. Tyler Redenbach on nimittäin ollut erinomainen. Hän rytmittää peliä hienosti ja on oivaltavilla syötöillään jatkuva uhka vastustajalle.

Pelicans sai eilen sentterihuolia, kun Pekka Saarenheimo tippui pelin tiimellyksessä pois. Tietoa pelaamisesta tänään ei vielä ole. Pelataan tärkeistä pisteistä, joten kotijoukkue lähtee pelin jälleen puolustuksen kautta. Karvauspelaaminen tulee olemaan maltillista, mutta paikan tullessa isketään. Ottelun ensimmäiset kymmenen minuuttia ovat lahtelaisille erittäin tärkeät. Vieraiden päästessä vauhtiin junaa voi olla todella vaikea pysäyttää.

Pussinokat painelivat eilisellä voitolla Ässien ohi. Porilaisilla toki kaksi peliä vähemmän pelattuna, mutta se ei muuta sitä asiaa, että Pelicans on tällä hetkellä liigan kuumin joukkue. Palaset alkavat viimein loksahdella paikoilleen ja Kai Suikkanen on ottanut alkukaudella pahasti huojuneen laivan haltuunsa. Pudotuspelit näyttävät Lahdessa tällä hetkellä todennäköisemmältä kuin niiden ulkopuolelle jääminen.

Pelicansilla on ollut syytä riemuun.

© Petteri Äikäs

Jokeritkin tarvitsevat pisteitä

Illan vierasjoukkue johtaa tällä hetkellä liigaa seitsemän pisteen erolla toisena majailevaan Tapparaan. Helsinkiläisten pelit ovat olleet viime aikoina todella vähämaalisia ja viimeisestä kolmesta pelistä kaksi on mennyt rankkareille asti. Jokerit ovat jo hienoisella karkumatkalla, mutta vain marginaalisella sellaisella. Tasaisessa sarjassa pisteitä pitää napsia todella tasaiseen tahtiin, jotta nykyinen sijoitus pysyisi.

Tasaisuus on ollutkin Jokereiden vahvuus tällä kaudella. Viime aikoina otteet ovat kuitenkin hieman heilahdelleet, joten päävalmenataja Tomi Lämsällä riittääkin hommia saada porukka takaisin raiteilleen. Joukkue on joutunut kokemaan kauden aikana pahoja loukkaantumisia, mutta ovat kestäneet ne loistavasti. Nuoret ovat olleet hyvin esillä ja sekä Eero Kilpeläinen että Frans Tuohimaa ovat pystyneet maalilla voittosuorituksiin.

Jokerit on loistavasti roolitettu joukkue, jossa on kaikkea. Valtavasti kiekollista osaamista ennen kaikkea Ilari Filppulan ja Steve Moseksen muodossa, sekä puolustusvoittoista osaamista. Oikeastaan heillä on kaksi hyökkäävää ja kaksi puolustavampaa ketjua, jotka hekin pystyvät ratkaisuihin. Tänäänkin Pelicans on varmasti varpaillaan tutkaparin Filppula-Moses kanssa. Filppula on pistepörssin kärki ja Moses kymmenes. Maalivahti Tuohimaa pelasi viimeksi voitokkaan pelin Kuopiossa, joten saa nähdä jatkaako hän tolppien välissä.

Halli on tänään täynnä. Kentällä nähdään joukkueet, joiden pelit ovat olleet aina erittäin kuumia ja mielenkiintoisia. Lahdessa on vuosien varrella nähty lukuisia kertoja, kun Pelicans on yllättänyt Jokerit housut kintuissa ja ovat murskanneet aneemiset helsinkiläiset. Tänäänkin kaikki on mahdollista.

Illan peli tulee olemaan kovin, mitä Lahdessa on tällä kaudella nähty. Tästä ei kiekkoviihde enää parane.

Pelicans – Jokerit klo 17.00.

Aleksi Salonen

Otteluraportti Blues – Pelicans

Blues ja Pelicans kohtasivat tänään neljättä kertaa tällä kaudella. Vierasjoukkue Pelicans oli parempi maalein 5-1 ja vei kauden keskinäiset kohtaamiset nimiinsä voitoin 3-1. Kaksi ensimmäistä erää olivat todella kovatempoista kiekkoa, kolmas erä oli vain pelailua. Voitolla Pelicans nousi Ässien ohi sijalle 11 ja matkaa kymmenenteen sijaan on nyt viisi pistettä. Lahtelaiset onnistuivat tänään laajalla rintamalla.

Lahtelaisten merkeissä

Pelin ensimmäiset minuutit olivat todella varovaista peliä. Kummallakin joukkueella oli heti kiekonmenetyksen jälkeen kaikki viisi kenttäpelaajaa pelin alla eikä vastahyökkäyksiin ollut tilaa. Blues oli erän avauspuoliskolla hienoisesti niskan päällä eikä Pelicans ihan yltänyt viime pelien tasolleen. Jere Myllyniemi oli kovassa tulituksessa, mutta Pelicans-vahti kesti kotijoukkueen lähentelyt hyvin. Espoolaisten ykkönen oli, vähemmän yllättäen, kotijoukkueen paras kokonaisuus luoden tukun maalipaikkoja. Vieraiden hyökkäykset pyörivät kulmissa. Keskusta oli siis Bluesin toimesta tukossa ja joukkue puolusti sota-aluetta pyyteettömästi.

Vieraat menivät kuin varkain ottelussa johtoon. Jarkko Immonen syötti kiekon pikakiituri Pekka Jormakalle, joka porhalsi heittämällä keskeltä ohi Blues-pakkien. Lopulta Pelicansin kultakypärä viimeisteli hienosti läpiajosta Pelicansin johtoon. Tästä ei ehtinyt kulua minuuttiakaan, kun Pelicans iski jälleen. Redenbach hävisi hyökkäyspään aloituksen, mutta Timo Pärssinen riisti kiekon Arto Laatikaiselta ja lakaisi limpun pussiin. Pelicansin vahva ote ei kirvonnut maalin jälkeen vaan joukkue jatkoi kovatempoista menoaan. Lahtelaiset käänsivät peliään nopeasti, pitäen espoolaiset koko ajan varpaillaan. Vieraat veivät pelillisesti tasaisen erän nimiinsä lukemin 2-0. Toisessa alkoi tapahtua ja kunnolla.

Todelliset karkelot

Vieraat jatkoivat siitä, mihin avauserän lopussa jäivät. Pussinokat paineistivat kotijoukkueen pakkeja todella aggressiivisesti ja tekivät viimeisellä hyökkäys kolmannneksella loistavia riistoja. Yhden erinomaisen kiekonriiston esitti Jormakka. Jormakka karkasi jälleen nokikkain Juuso Riksmanin kanssa ja Bluesin pakin rikkoessa tuloksena oli rankkari. Jormakka epäonnistui yrityksessään. Hänellä oli alla todella pitkä vaihto ja tehoja otti pois myös maalirautoihin törmääminen rankkariin johtaneessa tilanteessa. Mies pyörähtikin hetkeksi pukukopissa paikkailemassa itseään, mutta palasi Pelicans-kannattajien onneksi takaisin askiin.

Tovin kuluttua Pelicans iski jälleen. Nyt Marko Pöyhönen oli jätetty täysin vartioitta maalille ja mies sai rauhassa siirtää kiekon verkkoon. Maaliin syöttöpisteen sai erinomaisen ottelun pelannut Danny Richmond. Danny porhaltaa nyt kuuden pelin pisteputkessa. Pelicans ei jäänyt lepäämään laakereilleen vaan jatkoi kovaa myllytystä. 4-0 maalin iski viivalta Markus Seikola. Tämä oli viimeinen niitti Blues-vahti Riksmanille. Vastuun maalissa otti Lars Volden. 

Neljännen maalin jälkeen vieraat antoivat hieman otetta espoolaisille ja päästivät heidät kaventamaan. Tommi Huhtala rikkoi kotijoukkueen kuparisen ylivoimalla, ehkä vähän Myllyniemenkin avustuksella. Espoo sai maalista lisää energiaa ja hallitsivat peliä toisen erän loppupuoliskolla. Heillä oli lukuisia hyviä tontteja lisäkavennuksiin, mutta Myllyniemi keräsi itsensä hienosti yhden heikomman hetken jälkeen ja torjui kudit eleettä. Yhtäkkiä taululla olivat jo luvut 1-5. Richmond sai kiekon kuin lahjaksi ja paineli suoraan jäähyaitiosta läpiajoon. Kämmen-rysty ja kiekko varmasti Voldenin puikoista sisään. 

Pelikaanit saivat jobinpostia toisessa erässä, kun Pekka Saarenheimo joutui jättämään pelin kesken. Maalivahtien torjunnat toisen erän jälkeen eivät kertoneet totuutta pelistä. Riksman ja Volden torjuivat vain 16 kertaa, kun Myllyniemelle kirjattiin torjuntoja kahden erän aikana peräti 27 kappaletta. Toiselle erätauolle mentiin vieraiden ratkaisevan tuntuisessa 5-1 johdossa.

Kolmas erä oli vain pelailua eikä lisämaaleja nähty. Espoo ei jaksanut enää yrittää ja Pelicans pelasi erittäin fiksusti pysyen koko ajan pelin sisällä. Joukkueet pelasivat ylivoimaa vuoron perään, ilman suurempia haluja maalin tekoon. Kummatkin pelaavat jo huomenna, ja kun peli oli ratkennut, eivät joukkueet tuhlanneet enää energiaa kamppailemiseen. Myllyniemelle kirjattiin peräti 42 koppia ja hän oli jälleen mies paikallaan. Espoon päivän kunto oli tällä kertaa heikko, tosin he aloittivat hyvin, mutta Pelicans otti parilla salamamaalilla espoolaisilta luulot pois.

Plussat ja miinukset lähtevät seuraaville pelaajille:

+++ Pekka Jormakka: 1+0, +2. Aiheutti nopeudellaan Bluesille jatkuvia vaikeuksia. Iski Pelicansille elintärkeän avausmaalin, joka käänsi pelin lahtelaisille. Tuhrittu rankkari ei Jormakan iltaa heikennä pätkääkään.

++ Danny Richmond: 1+1, +3. Richmond painelee hienossa kuuden pelin pisteputkessa. Hän on ollut viime peleissä kiistatta yksi Pelicansin pakiston parhaimmista. Virheet omissa ovat vähentyneet ja tehot hyökkäyspäässä puolestaan lisääntyneet. Richmond on tällä hetkellä monipuolisuudellaan todella tärkeä palanen hyvin pitävässä puolustuksessa.

+ Marko Pöyhönen: 1+1, +2. Olisi ehkä ansainnut enemmänkin plussia, mutta näin tällä kertaa. Esitti jälleen loistavaa työntekoa kentän molemmissa päissä. Upean illan kruunasi maali ja syöttöpiste Richmondin osumaan. Maali tiistain Ilves-pelissä näytti helpottavan Pöyhösen menoa, sillä paikkoja on ollut aiemminkin. Pöyhönen on melkein korvaamaton Pelicansille.

--- Jesse Niinimäki: 0+0, 0. Katosi täysin kuvasta. Ei esittänyt mitään, ei saanut kyllä vastuutakaan. Vain parannettavaa.

-- Antti Jaatinen: 0+0, +1. Teki hitaudellaan pelkkää harmia Pelicansin puolustuksessa. Ison jääalan omaavilla kentillä Jaatinen on suurissa vaikeuksissa. Paikkaa hitauttaan kovalla taistelulla, mutta luistelupelissä se ei aina tahdo riittää.

- Miikka Männikkö: 0+0, 0. Vajosi massaan parin hienon pelin jälkeen. Ei ollut tänään missään nimessä huono. Miinuksia oli tänään melko vaikea jakaa, tällä kertaa se meni Männikölle.

Pelicans otti jo viidennen voittonsa peräkkäin. Lahtelaiset ovat tällä hetkellä joukkue isolla J:llä. Liigan kuumin joukkue kohtaa huomenna kotonaan Jokerit. Ennakko pelistä ulos huomenna päivällä.

Aleksi Salonen

Kokoonpanot Blues – Pelicans

Kotijoukkueen pelaajistoon on tullut tänään jälleen muutoksia. Mestis-avut tuntuvat kiinnostavan espoolaisia oikein toden teolla. Pelicans jatkaa odotetusti samalla kokoonpanolla kuin Ilves-peleissä.

Blues

Huhtala – Sallinen – Kuusela
Laatikainen – Jalvanti

Rinkinen – Lee – Nyholm
Westin – Laurila

Ståhlhammar - Rosa – Ikonen
Kuukka – Tikkinen

Pitkänen – Virkkunen – Pöysti

Riksman (Volden).

Pari peliä Bluesissa pelannut Mikko Alikoski palaa KooKoon paitaan. Mestis-hankinnat kuitenkin jatkuivat ja espoolaiset nappasivat riveihinsä tutun Tomi Ståhlhammarin. Jokipojista lainalla olleen Ilmari Pitkäsen kanssa Blues sorvasi loppukauden sopimuksen. Pitkänen vakuutti valmennuksen kypsillä ja energisillä otteillaan.

Illan kotijoukkueen ykköskenttä on ollut loistavassa vireessä. Maaleja on syntynyt tasaisesti ja etenkin vastikään jatkosopimuksen tehneen Tomi Sallisen otteet ovat miellyttäneet. Monipuolinen Sallinen on valmennuksen ihannepelaaja. Hänet voi heittää laatikkoon milloin tahansa etkä tule koskaan pettymään. Sallinen on ottanut tällä kaudella isoja kehitysaskelia kiekollisessa pelissä ja se on alkanut poikia kovempia hyökkäyspään tehoja.  

Mikäli historia toistaa itseään, rankaisee Teemu Rinkinen tänään entistä seuraansa. Maalissa aloittaa Juuso Riksman, jolla on viime pelistä allaan nollapeli. Taisteluhenkeä joukkueesta ei puutu eikä se myy nahkaansa helpolla.

Pelicans

Pärssinen – Redenbach – Jormakka
Ylönen – Seikola

Tavi – Immonen – Sopanen
Jaatinen – Latvala

Niinimäki – Saarenheimo – Männikkö
Korpikari – Richmond

Pöyhönen – Paakkolanvaara – Pikkarainen

Myllyniemi (Juvonen).

Pelicans on viimein löytänyt toimivat ketjukoostumukset. Nyt jokaisesta kentästä löytyy ratkaisuvoimaa, mutta myös puolustusvalmiutta. Ykkönen on ollut mainiossa vireessä. Tyler Redenbach on sopeutunut Lahteen loistavasti ja päässyt heti sisään Kai Suikkasen pelisapluunaan. Nyt vastassa on kuitenkin kovemman luokan joukkue kuin Ilves, joten hänen otteita seurataan tänään erityisen huolella. Redenbach on yllättänyt allekirjoittaneen etenkin vankalla puolustusmotivaatiollaan. Miestä on haukuttu löysäksi, mutta pussinokissa hän on ollut kaikkea muuta. Aivoitukset Pekka Jormakan kanssa ovat menneet hyvin yksiin ja he muodostavat tällä hetkellä vaarallisen tutkaparin. Ei myös sovi unohtaa ketjun kolmatta lenkkiä Timo Pärssistä, joka tekee koko ajan erittäin kokonaisvaltaista työtä. (Pärssisestä tulossa kattavampi juttu sunnuntaina.)

Jarkko Immosen johtama kakkonen oli tiistaina Pelicansin heikoin kokonaisuus, mutta ei anneta sen hämätä. He parantavat varmasti viime pelistä ja ovat pelikaani-hyökkäyksen kantava voima. Jesse Niinimäki pelaa illalla kolmannen pelinsä Pelicansissa. Viime pelissä mies nakutti tehot 2+1, mutta kokonaisuus oli jotain muuta. Niinimäen on parannettava esityksiään vielä rutkasti, jotta hän olisi Pelicansille todellinen vahvistus. Kurinalaista Bluesia vastaan ei parane löysäillä, muuten käy ohraisesti.

Ilkka Pikkarainen on ollut jälleen kokoonpanossa viimeiset kaksi peliä. Vilttikomennus näytti herätelleen Pikkaraista, joka on nyt kuin uudelleen syntynyt. Turhat höntyilyt on jätetty pois. Tarvittaessa Pikkarainen osaa nimittäin olla fiksu pelaaja. Koko nelosen yhteispeli on toiminut hienosti. He ovat kahden pelin maalinputkessa ja ovat myös muistaneet hoitaa heidän tärkeimmän tonttinsa eli oman pään.

Puolustuksessa Antti Ylönen on esittänyt kaikkein vakuuttavimpia otteita. ”Upi” on koko ajan kiekon edessä ja on käynnistänyt myös hyökkäyksiä mallikkaasti. Erittäin monipuolinen paketti, mille on aina tarvetta. Parjattu Danny Richmond on ollut viime pelissä ok, ellei hyvä. Ajoittaisia hasseja tulee edelleen, mutta kokonaisuus on ollut positiivinen.

Jere Myllyniemi jatkaa totuttuun tyyliin maalissa. Jos johonkin, niin Myllyniemeen Pelicans voi luottaa.

Kaikki alkaa olla valmista. Lähtökohdat ovat todella tasaiset ja päivän kunto ratkaisee. Parempi voittakoon.

Blues – Pelicans klo 18.30.

Aleksi Salonen

Otteluennakko Blues – Pelicans

Pelicans aloittaa huipputärkeän viikonloppunsa perjantaina Espoossa. Lahtelaiset ovat viimein saaneet Ilves-kohtaamisensa päätökseen ja nyt vastaan asettuu muutaman pykälän kovempi joukkue. Joukkueet ovat kohdanneet aiemmin tällä kaudella kolmesti. Pelicans on ollut niskan päällä ja johtaa keskinäisiä kohtaamisia niukasti 2-1. Perjantain kotijoukkue Blues on ollut viime peleissä mainiossa vireessä. Sama pätee myös illan vierasjoukkueeseen, joten lähtökohdat ovat mitä tasaisimmat. Lahtelaiset ovat pelanneet Espoossa vuosien saatossa vaihtelevalla menestyksellä ja tällä sesongilla sieltä on saldona yksi tappio. Kotijoukkue lähtee peliin niukkana ennakkosuosikkina.

Espoolaiset kovassa lyönnissä

Bluesin laiva seilaa vahvassa myötätuulessa. Espoolaiset ovat kolmen ottelun voittoputkessa ja tilastosta vielä vakuuttavamman tekee se, että maaliero näissä on Bluesin hyväksi 12-1. Tammikuun tasauksessa sinipaidat kaatoivat komeasti Porin Ässät maalierolla 8-1. Tiistaina oli TPS:n vuoro nöyrtyä Espoossa lukemin 4-0, joten espoolaiset ovat loistavassa kevätvireessä. Maalivahdeilla Juuso Riksmanilla ja Antti Orella, on kummallakin viimeisestä pelistä allaan nollapeli. Blues on peluuttanut tällä kaudella maalivahtejaan suht tasaisesti ja myös nuorelle Lars Voldenille on kertynyt pelejä tilastoihin. Orella on huonoja muistoja Pelicansista, joten olisiko nyt Riksmanin vuoro?

Entinen pelikaani Teemu Rinkinen on päässyt jälleen pelaamaan, muutamien pelien katsomovisiitin jälkeen. Rinkinen on pelannut viime peleissä SaiPasta hankitun Mark Leen vierellä, mutta ruuti on ollut märkää. Sen sijaan espoolaisten ykkönen Tomi Sallinen johdolla on ollut peleistä toiseen tasaisen vahvassa vireessä. Kultakypärä Kristian Kuusela pelaa hyvää kautta, samaten ketjun kolmas lenkki Tommi Huhtala. Pelicansille riittääkin perjantaina kiirettä, saadakseen pidettyä Salliset aisoissa.

Viime kauden jälkeen Pelicansin jättänyt Joonas Jalvanti pelaa uransa parasta kauttaan. Fyysiseen peliinsä uusia ulottuvuuksia saanut Jalvanti on Bluesin toiseksi tehokkain puolustaja, tehoilla 3+17=20. Blues-pakkien ykkönen Henri Laurila on myös ex-pelikaani . Molemmat ovat saaneet Espoossa uutta kipinää uralleen ja ovat joukkueen kantavia voimia.

Ovi on käynyt Espoossa molempiin suuntiin. Teemu Ramstedt lähti jo tovi sitten ja aiemmin tällä viikolla oli Mika Hannulan vuoro nostaa kytkintä. Hannula suuntasi Helsingin IFK:hon. Tulopuolella puolestaan nimet Mikko Alikoski, Robert Nyholm, Ilmari Pitkänen sekä jo mainittu Lee.

Ässät ja TPS tuntuivat olevan espoolaisille vain suupaloja, mutta huomenna perjantaina on tasaisempaa. Pelicans pelaa isolla itseluottamuksella eikä virheitä juuri pelätä. Espoolaiset ovat niukkuja suosikkeja, mutta ilmaiseksi Lauri Marjamäen joukot eivät saa mitään.

Vastus kovenee

Pelikaanien kuntokäyrä osoittaa vahvasti ylöspäin. Pelicans matkaa Espooseen neljän pelin voittoputkessa. Tosin, pussinokkien viimeiset kolme peliä olivat hännänhuippu Ilvestä vastaan, jolta lahtelaiset kampesivat kohtuullisen helpot yhdeksän pistettä. Voitot olivat todella arvokkaita ja tässä tilanteessa Pelicansin on napsittava pisteitä, oli sitten vastassa kuka tahansa.

Viikonlopun pelit Bluesia ja Jokereita vastaan ovat Pelicansille loistava mittari. Joukkue punnitaan nyt toden teolla. Pelicans on pikkuhiljaa hiiviskellyt kohti pudotuspeliviivaa. Nyt siihen on eroa ”vain” kuusi pistettä, kun jokin aika sitten ero oli vielä viitisentoista pinnaa. Pussinokat ovat käyneet tällä kaudella kerran häviämässä Espoossa ja odotan huomisestakin pelistä todella kinkkistä. Kokoonpanoon ei isoja muutoksia liene luvassa. Näiden joukkueiden kohtaamiset ovat aina olleet tasaisia ja erot ovat perjantainakin marginaaliset. Joukkueet ovat olleet etenkin tuloksellisesti hyvässä liidossa, mutta toisen putki katkeaa huomenna. Pelicans haluaa varmasti näyttää, ettei voitot Ilveksestä olleet sattumaa.

Purevatko omat koirat jälleen Pelicansia? Mikä on Jesse Niinimäen päivän kunto? Muun muassa näihin saamme vastauksen huomenna.

Blues – Pelicans 25.1. klo 18.30.

Aleksi Salonen

Jere Myllyniemi – nousu parrasvaloihin kivikkoisen alun jälkeen

Lahden Pelicansissa torjuva Jere Myllyniemi siirtyi viime kauden päätteeksi Lappeenrannan SaiPasta Lahteen. Myllyniemi kävi Pelicansissa vuokralla viime keväänä ja pelasi turkoosipaitojen maalilla kolme peliä. Pitävän puolustuksen edessä huikeita otteita esittänyt Myllyniemi vakuutti tällöin valmennuksen ja ennen kaikkea Pasi Nurmisen. 

Myllyniemi olisi halunnut keväällä purkaa sopimuksensa SaiPan kanssa ja jatkaa vuokrapestinsä jälkeen Pelicansissa, mutta lappeenrantalaiset löivät kapuloita rattaisiin. Myllyniemi teki kuitenkin jo varhain viime keväänä yhden kauden kattavan pahvin pussinokkien kanssa. Jere halusi Nurmisen kouluun ja ”Nupe” näki hänessä suurta potentiaalia. Nurminen kuitenkin pakkasi laukkunsa ja lähti Venäjälle. Jere Myllyniemen kauden alku oli hyvin vaikea.

Ura Lahdessa alkoi isolla takaiskulla

Myllyniemi joutui välittömästi oudon ja ehkä jopa hieman pelätyn tilanteen eteen. Venäjän KHL:ssä pelaava Avangard Omsk tiedotti tehneensä valmentajasopimuksen Nurmisen kanssa. Nurmisen lähdön jälkeen maalivahtivalmentajaksi nousi joukkueenjohtaja, Simo Vehviläinen. Ex-ammattikiekkoilija Vehviläinen elää debyyttikauttaan maalivahtikoutsin tehtävissä. Pelicansin toimisto oli varautunut ”Nupen” lähtöön jo keväällä, joten sikäli mv-valmentajan tontti ei Vehviläiselle suurena yllätyksellä tullut. Nurminen, joukkueen äijä ja koko organisaation kasvot oli poistunut eikä tämä voinut olla vaikuttamatta Myllyniemen tekemiseen.

Alku ei ollut Myllyniemen uran kannalta millään muotoa toivottu. Jere jäi viime kaudella SaiPassa luukkuvahdin rooliin ja halusi tulla Lahteen nimenomaan Nurmisen kouluun. ”Nupe” on leiponut Antti Niemestä sekä Niko Hovisesta kovan luokan tekijöitä, joten miksei 29-vuotias Myllyniemi voisi nousta parrasvaloihin, vaikka ikää jo on? Henkisesti Nurmisen lähtö oli Myllyniemelle kova paikka. Toipuminen tästä otti oman aikansa.

Itseluottamus nollissa

Jo harjoituspeleissä Myllyniemen otteista huokui tietynlainen epävarmuus, vaikka pre-season kohtalaisen hyvin menikin. Kauden kahden ensimmäisen liigapelin jälkeen taivaalla oli nähtävissä todella synkkiä pilviä. Myllyniemi näytti maalissa erittäin kuolevaiselta, joka ei pysty auttamaan joukkuettaan voittoihin. Sitä se olikin. Maaleja meni omiin roppakaupalla eikä hommassa ollut säveltä.

Lahtelaisten puolustuskaan ei kyllä vakuuttanut, mikä hankaloitti Myllyniemen vauhtiin pääsemistä. Onnistumisia ei tullut ja itseluottamus oli nollassa. Tuttuja gamesavereita ei nähty kappalettakaan ja Myllyniemi oli pettämässä kannattajien suuret toiveet sekä hautaamassa omalla tekemisellään Pelicansin pudotuspelihaaveita.

Myllyniemi kävi pariinkin otteeseen hakemassa vauhtia Mestiksen puolelta. Ensin mies torjui LeKissä viisi peliä ja sen jälkeen vyölle kertyi kolme peliä TuTon paidassa. Yksi iso syy Pelicansin alkukauden räpeltämiseen oli ilman muuta voittavan maalivahdin puuttuminen.

Loppukaudesta uumoiltiin Pelicansin osalta todella kivikkoista, kunnes Jere Myllyniemi nousi horroksestaan. Nurmisen lähtö oli nyt taakse jäänyttä elämää.

Pohjalta parrasvaloihin

Viimeisin reissu Mestiksessä oli Myllyniemen kauden käännekohta. Jere sai TuTon veräjällä itseluottamuksensa kuntoon ja on ollut sen jälkeen Pelicansin tärkein yksittäinen pelaaja. Liekö aurinkokuningas Juhani Tammisella ollut mitään vaikutusta tämän kanssa? Mene ja tiedä.

Myllyniemi on pelannut viimeiset 14 peliä lahtelaisten maalilla, mikä kertoo erittäin tasaisesta suorittamisesta ja valmennuksen luotosta. Virkaveljillä, Joonas Kuuselalla ja Janne Juvosella ei ollut mitään asiaa tolppien väliin. Myllyniemen ja puolustajien yhteispeliä on ollut hienoa seurata. Jere ohjaa peliä äänekkäästi jatkuvalla syötöllä ja helpottaa näin kenttäpelaajien toimintaa todella paljon. Tällä hetkellä puolustajat luottavat maalivahtiinsa ja päinvastoin. Heidän välilleen on syntynyt vahva luottamusside, mikä on kantanut Pelicansin useisiin voittoihin kevään aikana.

Jere Myllyniemi on ollut kiistatta Pelicansin viimeaikaisen menestyksen suurin kulmakivi. Hän on saanut työrauhan ja ennen kaikkea paljon vastuuta hyvään rytmiin pääsemiseksi. Luotan Myllyniemeen kuin vuoreen enkä näe mitään syytä sille, että hän notkahtaisi kevään aikana.

Miehen kehonkielestä voi lukea, mikä on tällä hetkellä hänen henkinen tilansa. Se on jotain niin suurta, että voin varauksetta sanoa Myllyniemen olevan tällä hetkellä yksi kuumimmista kassareista SM-liigassa.

Pelicansilla on viimein luotettava ykkösmaalivahti.

Aleksi Salonen

Otteluraportti Pelicans – Ilves

Kolmas peräkkäinen Pelicansin ja Ilveksen välinen kohtaaminen päättyi jälleen lahtelaisten juhliin. Leppoisan tiistai-pelin päätteeksi taululla komeilivat Pelicansin 5-2 voittoluvut. Ottelu ei klassikkojen joukkoon noussut eikä fyysisellä taklauspelillä juhlittu. Kotijoukkue oli ottanut opikseen kahden viime ottelun alun pupeltamisista ja tuli avauserään uusitulla ilmeellä. Toinen erä meni suvereenisti pussinokkien nimiin ja kolmas erä olikin vain pelailua. Käydään hieman läpi ottelun kulkua.

Kotijoukkue tuli ryminällä

Ottelun alkuun oli keskitytty lahtelaisittain erityisellä huolellisuudella. Pelicans tuli heti ensimmäisessä vaihdossa Ilveksen päätyyn ja Timo Pärssinen sutaisi kiekon ylärimaan, avausmaali on enemmän kuin lähellä. Ei mennyt kauaa, kun Marko Pöyhönen otti liikkuvat taakseen ja laukoi Tommi Paakkolanvaaran syötöstä kotijoukkueen pikaiseen johtoon. Maali oli Pelicansille todella helpottava onnistuminen, sillä kahdessa aiemassa kohtaamisessa Ilves pääsi rokottamaan lahtelaisia heti kättelyssä. 

Vierasjoukkueen jalka liikkui hyvin ensimmäisessä erässä. Tamperelaiset tulivat kovalla karvauksella Pelicansin päätyyn, aiheuttaen kotijoukkueen pakeille vaikeuksia. Ilves tulikin lopulta tasoihin Lassi Kokkalan ylivoimaosumalla. Pelicansin neliö oli passiivinen ja maalille oli jätetty yksi mies täysin vartioimatta, jonka johdosta Kokkala pääsi tasoituksen iskemään. 

Pelicansin ykköskenttä oli koko pelissä loistavalla pelipäällä. Tyler Redenbachin ja Pekka Jormakan yhteispeli toimi mainosti. Pärssinen painoi hartiavoimin töitä heidän vierellä ja oli illan positiivisia onnistujia. Jesse Niinimäki sooloili Pelicansin 2-1 johtomaalin avauserässä. Niinimäki näytti, että laukoisi, mutta otti vielä kuitenkin rystylle ja sai lopulta siivota kiekon tyhjään rysään. Toista peliään Pelicansissa pelannut Niinimäki oli muuten todella löysä. Luistelumotivaatio ei ollut huipussaan eikä ratkaisut olleet teräviä. Hyvin toiminut Jarkko Immosen vitja oli avauserässä aivan ulalla, eivätkä päässeet lähellekään omaa tasoaan.

Toisessa erässä Pelicans iski kolmesti ja Ilves kerran. Voittomaali syntyi heti toisen erän alussa. Redenbach tarjoili maukkaasti kultakypärä Jormakalle, joka lakaisi kiekon pussiin. Kotijoukkue lisäsi höyryä entisestään ja halusivat tappaa pelin siihen paikkaan. Neljäs maali syntyi Miikka Männikön lavasta. Pekka Saarenheimo ja Männikkö pääsivät 2vs1 hyökkäykseen, jonka päätteeksi kiekko löytyi Ville Kolppasen selän takaa.

Samuli Kivimäki kavensi Ilvekselle Pelicans-puolustuksen lepsuilun jälkeen, mutta siihen vieraiden kiri jäikin. Kotijoukkue meni 5-2 johtoon Niinimäen toisella osumalla. Toinen erä oli lahtelaisten näytöstä eikä vieraille jätetty sanan sijaa. Kolmas erä oli lopulta vain pelailua eikä maalinälkää enää löytynyt.

Pieni uudistus otteluraportteihin. Jatkossa jaan plussat ja miinukset Pelicansin parhaimmille onnistujille ja epäonnistujille. Miinuksia oli tänään todella hankala jakaa. 

+++ Miikka Männikkö: Männikön esitys menee Niinimäen edelle. Männikkö painoi töitä pyyteettömästi koko ottelun ajan ja oli vielä ratkaisevassa roolissa hyökkäyspäässä. Tehot 1+2 ovat loistava näyte.

++ Jesse Niinimäki: Pinnat 2+1, mutta en ole silti täysin tyytyväinen Niinimäen panokseen. Ajoittain todella velttoa surffailua, mitä en arvosta pätkääkään. Löperöä pelaamista nähtiin myös syöttöjen muodossa. Silti kolme tehopistettä on Niinimäen itsensä kannalta tärkeä asia. Hän elää onnistumisistaan ja mikäs sen maukkaampaa kuin rankasta entistä seuraansa. Pidetään jalat maassa ja seurataan Niinimäen otteita seuraavissa peleissä.

+ Tyler Redenbach: Mainio ilta. Tehot olisivat voineet olla rutkasti isommat kuin 0+1. Pelasi jälleen hyvin yhteen Jormakan kanssa. Hän jaksoi myös puolustaa kunniakkaasti ja sai myös vähän yllättäenkin hieman alivoima-aikaa. Redenbach on osoittautumassa vahvistukseksi.

--- Vili Sopanen: Tänään nähtiin se heikompi Vili. Tästä pelistä on vaikea antaa kellekään kolmea miinusta, mutta ne menivät tällä kertaa Sopasen suuntaan.

--Janne Tavi: Tehotilastossa lukema on pykälän miinuksella, vaikka se ei aina välttämättä paljoa kerrokaan. Silti, koko Immosen kenttä oli tänään Pelicansin heikoin lenkki.

- Jarkko Immonen: Ks. edellinen.

Pelikaanit olivat tänään täynnä onnistujia eikä plussien jakaminen ollut helppoa. Allekirjoittanutta miellyttää ehdottomasti se, että onnistumisia tulee laajalla rintamalla.

Pelicans voi lähteä seuraaviin koitoksiinsa levollisin mielin. Joukkue liitää neljän ottelun voittoputkessa ja on tällä hetkellä liigan kuntopuntarin toisena heti Tapparan jälkeen. Peli ei kolmessa Ilves-kohtaamisissa täysin valmista ollut, mutta pisteet ovat tässä kohtaa kaikki kaikessa. Pussinokat nousivat pudotuspeliviivasta jo kuuden pisteen päähän, tosin HIFK:lla yksi peli vähemmän pelattuna.

Pelit jatkuvat perjantaina Espoon vierailulla. Palataan asiaan viimeistään torstaina otteluennakon merkeissä.

Aleksi Salonen