Aika ilman Radek Smolenakia

Pelicansin kultakimpale Raked Smolenakin lähdön jälkeen ilmoilla leijaili polttelevia kysymyksiä. Kuka hankitaan tilalle? Hankitaanko ketään? Kuka kannattelee joukkuetta vaikeina iltoina? Kuka tästä porukasta tekee maalit? Taivaalle on ilmestynyt uusia tähtiä tshekki-laiturin poistumisen jälkeen.

Budjetti käytetty

Kiekkokansa odotti vesi kielellä, tuleeko Smolenakin paikkaajaksi lockout-apu vai kiinnitetäänkö joku koko loppukaudeksi. Takaraivossa pyöri koko ajan Pelicansin kesän ja alkukauden mokailut pelaajarintamalla. ”Ei sieltä kuitenkaan ketään ole tulossa”. Ei tullutkaan.

Pelicansin pelaajabudjetti kauteen lähdettäessä oli SM-liigan seitsemänneksi suurin, noin 2,3 miljoonaa euroa. Budjetti on pyritty ja pyritään pitämään tasaisena koko kauden ilman mitään suuria heilahduksia. Pelicansin toimisto teki kesällä isoja, rahakkaita hankintoja, jotka osoittautuivat valtaviksi pettymyksiksi. Lee Gorenin sopimus saatiin Pelicansin onneksi irtisanottua, sama juttu Ryan O’Marralla. Kesken kauden Pelicans on hankkinut Junas Junlandin, Pekka Saarenheimon, Miikka Männikön, työsulkupelaaja Jamie McBainin, sekä maalilla on käynyt NHL:n lockout-pelaajat Antti Niemi ja Ondrej Pavelec. Työsulkupelaajat ovat jo poistuneet, mutta heihin meni vuorenvarmasti joku roponen nappulaa. Junland on varmasti melko kallis mies. Saarenheimo ja Männikkö eivät isoa siivua budjetista vie, mutta jotain tietenkin. Pelaajabudjetti alkaa olla pikkuhiljaa käytetty eikä uusiin sateentekijöihin ole varaa.
Liigavalmentajat ja muutkin puhuvat, että pelaajamarkkinoilla ei ole kovaa tungosta tällä hetkellä. NHL:ssä päästiin sopuun, joten lockout-pelaajiakaan ei ole enää mahdollista haalia. Markkinat yleensäkin tähän aikaan kaudesta ovat pienehköt, joten vaikka joukkueella olisi varaa hankintoihin, ei niitä pelaajia niin vain putkahda nenän eteen.

Pelicansin pelaajabudjetti on finaalissa ja sen mukaan on elettävä.

Kultakypärä on nykyään Tommi Paakkolanvaaran päässä.

 © Anna Ahola - anna.ahola@jatkoaika.com

Uusia ratkaisijoita

Aloitetaan pienellä tilastokatsauksella. Seuraavassa statistiikkaa Pelicansin peleistä Smolenakin lähdön jälkeen. Kuusi peliä, neljä voittoa ja kaksi tappiota, 13 tehtyä maalia ja 13 päästetty maalia.

Vaikka se hullulta kuulostaakin, Radek Smolenakin lähtö on ollut pelillisesti Pelicansille positiivinen asia. Tilastot eivät tässä tapauksessa valahtele hetkeäkään. Toimivuus pitkässä juoksussa on vielä pienoinen kysymysmerkki, mutta en jaksa uskoa, että pussinokkien pelillinen kurssi tästä heilahtelisi.

Smolenak jätti lähdöllään Pelicansiin ison aukon maalintekopuolelle. Valtavat saappaat on ollut täytettävänä, mutta nyt Suikkasen joukoista on noussut viimein esiin uusia ratkaisijoita.

Miksi he eivät sitten onnistuneet Smolenakin aikana? Ennen lähtöään, Smolenak teki alkukaudella n.21% Pelicansin kaikista maaleista. Kaikki hakivat aina maalinsylkijä Smolenakin lapaa, oli pelitilanne sitten mikä tahansa. Kaikki muut pelaajat ehkä katsoivat hieman tshekki-laituria ylöspäin, ja menettivät välittömästi itseluottamuksensa epäonnistuttuaan yhdessäkin paikassa. Sitä ei voi kiistää, ettei Radek Smolenak olisi joukkuepelaaja, ainakaan Pelicansin leirissä. Totuus on se, että nyt Pelicansissa ei ole ensimmäistäkään tähtistatuksen pelaajaa vaan nyt tämä on joukkue isolla J:llä.

Alkukauden harmaasta sakasta on putkahtanut esiin uusia ratkaisijoita, ja ennen kaikkea melkoisen laajalla rintamalla. Nimistä puhuttaessa, hyökkäyspäästä on pakko nostaa esiin nimet Immonen, Tavi, Sopanen, sekä pienellä varauksella Pärssinen, Saarenheimo ja Männikkö. Niin kuin huomaatte, mainitsin äsken kaikki ykkös –ja kakkoskentän hyökkääjät. Kaikki heistä, poisluettuna Saarenheimo, alisuorittivat vielä kuukausi sitten todella pahasti. Nyt jokainen heistä on nostanut tasoaan viimeisellä mahdollisella hetkellä ja ovat tehneet tärkeitä voittomaaleja Pelicansille viime aikoina. Etenkin Immosen vitja on pelannut mainiosti. Ns. ykköskentältä Saarenheimon johdolla valmennus varmasti odottaa hiukan suurempaa panosta. Puolustuksesta Richmond, Seikola ja Korpikari ovat parantaneet peliään aimo harppauksen verran ja alkavat jo kohta näyttää vahvistuksilta.

Viime aikoina on ollut aihetta iloon. 

© Anna Ahola - anna.ahola@jatkoaika.com

Ei enää mikään heittopussi

Alkukaudesta Pelicansia viskottiin kaukalon päästä toiseen kuin märkää rukkasta. Nyt peliin on pyritty tuomaan uusia vivahteita pienien muutosten avulla. Pelicansin oman alueen puolustuspelaaminen on kuin täysin uudelleen syntynyt. Tekemisestä huomaa, että joukkue paiskii hommia ryhmänä, eikä kellään ole mitään erivapauksia. Etäisyydet pysyvät omissakin tiiviinä ja jokainen pelaaja auttaa vierustoveriaan. Maalivahdin ja puolustajien välille on viimein syntynyt luottamusta, mikä on kantanut Pelicansin erääseenkin voittoon. Maalissa Myllyniemi on päässyt hyvään rytmiin, eikä joukkueen pelaavasta maalivahdista ole nyt minkäänlaista epäselvyyttä.

Ehjä koko 60 minuutin kestävä esitys on ollut jo pariin otteeseen lähellä. Ensi viikolla vuorossa on jälleen kolme peliä ja säälipleijareihin mielivän Pelicansin olisi raavittava näistä vähintään kuusi pistettä. Hyvien pelillisten esityksien kautta niitä tuloksiakin tulee.

Pelicans on tällä hetkellä erittäin varteenotettava vastus kelle tahansa, jota ei enää ihan niin vain voitetakaan.

Aleksi Salonen