Kotimatkalle tyhjin käsin

Puhuin ennakossani, että en kirjoita mitään raporttia tästä päättyneestä Ilves-Pelicans-pelistä, mutta tulin toisiin aatoksiin. Kerron teille, miksi Pelicansilla oli tässä pelissä niin vaikeaa ja miksi vaikeudet alkavat yleensä juuri näissä ennakkoon heikoimpia joukkueita vastaan pelattavissa otteluissa.

Ottelun kulku

Pelicans hallitsi radioselostuksesta päätellen hienoisesti ensimmäistä erää, mutta Ilves teki maalit ja meni erätauolle 2-0 johdossa. Pussinokat kavensivat toisessa erässä Vili Sopasen ylivoimamaalilla. Immosen johtama kakkoskenttä on saanut pelinsä kulkemaan. Sopanen ja Tavi säestävät loistavasti laidoilla ja kyseinen kenttä on ollut viimeisissä peleissä Pelicansin ehjin kokonaisuus.

Kolmas erä käynnistyi Pelicansin kannalta murheellisesti, kun Ilves meni Matias Soinnun maalilla ratkaisevaan 3-1 johtoon. Daniel Paille iski lopulta 4-1-loppuluvut tyhjiin, Pelicansin hakiessa kavennusta ilman maalivahtia. Pelin paras pelaaja oli ylivoimaisesti Ilves-kassari Ville Kolppanen useilla huipputorjunnoillaan.

Tässä tapauksessa kaikki kiinni pääkopasta

No niin, sitten päästään asiaan. Ne kerrat ovat olleet vuosien saatossa harvassa, kun Pelicans on pisteitä Hakametsästä hakenut. Suoraan sanottuna, Pelicans on hävinnyt pelinsä Tampereella luulotautiin.

Alla viiden pelin voittoputki. Vastassa jumbo Ilves. Olen varma, että Kai Suikkanen on kopissa painottanut valmistautumisen tärkeyttä. Ja sitä, että takki auki tässä sarjassa ei voiteta ketään. Pelaajatkin varmasti tiedostavat sen. Pelaajien takaraivoissa kuitenkin painaa alla ollut voittoputki ja ajatus ei ole välttämättä siinä hetkessä. Niinpä, ihmismieli on kyllä sangen outo. Kuvastavaa on se, että Ilveksen maaleista kaksi syntyi karkeiden Pelicans-pelaajien virheiden johdosta. Kolmaskin meni selostuksen mukaan hieman Myllyniemen piikkiin. Pelikaanit loivat maalipaikkoja valtavat määrät, mutta kiekkoa ei saatu millään Kolppasen taakse.

Pelicans kaatui tänään henkilökohtaisiin virheisiinsä, tehottomuuteen sekä ylipelaamiseen.

Näitä pelejä nähdään aina silloin tällöin, eikä sille taida mahtaa mitään. Kuka psyykkaisi pelaajat jokaiseen peliin pelaamaan sata lasissa ja keskittymään vain siihen vallitsevaan hetkeen?

Ei tämä tappio mikään katastrofi ollut. Ei todellakaan. Perjantaina on uusi peli ja tämän pelin voi unohtaa tässä ja nyt.

Aleksi Salonen