21-vuotias Hurri sai ensikosketuksensa SM-liigassa kaudella 2010–2011.
Hänen alkuhetket liigassa olivat vauhdikkaita ja ensimmäisellä kaudella pelejä
kertyi 28 kappaletta ja maalitilikin aukesi. Hurri sai silloisella katastrofi kaudella
jalkansa tiukasti Pelicansin oven väliin, mutta pari viime kautta eivät ole
sujuneet aivan käsikirjoituksen mukaan.
Viime kaudella Kai Suikkasen tultua Pelicansiin, jäi Hurrin
vastuu valitettavan pieneksi. Sama virsi on osittain jatkunut tälläkin
kaudella. Suikkanen ei ole antanut nuoremmille pelaajille kunnollista
näyttömahdollisuutta, mikä on jarruttanut Hurrin urakehitystä. ”Pelaamalla sitä
kehittyy”, ei ole mikään tuulesta temmattu lausahdus. Onko Hurri jo menetetty
tapaus? Ei todellakaan ole.
Alkusyksy pilalle loukkaantumisen johdosta
Hurrin kolmas liigakausi ei startannut ruusuisesti. Valitettava
loukkaantuminen pilasi miehen alkusyksyn. Tapa, millä loukkaantuminen tuli, oli
sangen outo. Hurri nimittäin lensi fillarinsa sarvien yli äkkinäisen
jarrutuksen jälkeen. Solisluu siinä meni ja hän pelasi ensimmäisen pelinsä
vasta 16.10.
Hän palasi kaukaloon ryminällä, iskien kahteen ensimmäiseen
peliin tehot 2+1. Mies vaikutti entistä kypsemmältä ja valmiimmalta
liigakaukaloihin. Ratkaisut olivat hallittuja ja määrätietoisia. Minuutteja
kertyi ensimmäisen kuukauden aikana tasaisesti yli 20 min/peli.
Sen jälkeen tapahtui pieni notkahdus. Jokaisen pelaajan
kauteen mahtuu heikompiakin jaksoja, siitä ei ole epäselvyyttä. Hurri on pari
viimeistä kuukautta ollut erittäin ailahtelevainen. On hiukan outoa, miten hänen
pelillinen käyränsä on mennyt alaspäin, kun taas joukkueen tekemisen taso on
noussut. Erittäin vaikea siis sanoa, mistä hänen lievä alavireisyys on
johtunut. Kaikesta huolimatta, Hurrin kausi menee positiivisen puolelle.
Hurri on kokenut kovia tällä kaudella.
© Anna Ahola - anna.ahola@jatkoaika.com
Mikä olisi oikea rooli?
Melkein kaksi vuotta sitten Pasi Nurminen luonnehti Hurria
moderniksi peruspuolustajaksi. Itsekin jollain tapaa allekirjoitan tämän, mutta
Hurrilta löytyy myös loistavia hyökkäyspään avuja, ja heikkoudet piilevät oman maalin
läheisyydessä. Sulava luistelu, hyvä mailankäsittely ja suhteellisen napakka
laukaus tekevät hänestä käyttökelpoisen myös ylivoimalla.
Pieni koko rajoittaa puolustuspäässä, mutta hän paikkaa sitä
nöyrällä taistelulla ja työnteolla. Hurrin pieni koko ei ole SM-liigassa
niinkään iso ongelma, mutta vähän isommissa ympyröissä tilanne saattaa olla
toinen.
Mainittu nöyryys jokapäiväistä tekemistä kohtaan vienee
Hurrin pitkälle. Hän omistautuu lajille ja jaksaa tehdä töitä myös kentän
ulkopuolella.
Jatkosopimusta odotellessa
Hurrilla ei ole ensi kaudesta sopimusta Pelicansin kanssa,
tai ainakaan siitä ei ole julkisuudessa tiedotettu. Uskon vahvasti, että hän
jatkaa Lahdessa kahden vuoden sopimuksella. Olen varma, että Lahteen palaava
Hannu Aravirta antaa hänelle enemmän vastuuta. Aravirta haluaa tuoda joukkueeseen
lisää lahtelaisuutta sekä nostaa oman kylän poikia suurempiin rooleihin.
Urallaan 65 liigapeliä pelannut Hurri on tehnyt tällä
kaudella varsin mukavat tehot (4+4). Allekirjoittanut ei ole kuitenkaan ollut
täysin tyytyväinen hänen kauteen, mutta näen miehen tulevaisuuden valoisana.
Odotin Hurrin ottavan tällä kaudella suurempia kehitysaskelia, mutta ne ovat jääneet
suurimmilta osin odottamaan. Hän ei ole tullut varatuksi NHL:ään, enkä näe
häntä minään tulevaisuuden änäri-jyränä.
Joonas Hurri tulee pelaamaan hienon uran Euroopassa.
Taalakaukaloihin en jaksa uskoa, sillä hänen ominaisuudet sopivat paremmin eurooppalaiseen
pelityyliin.
Niin, unohdinko mainita, että hän on jättänyt kiekkokansan
rakastamat perstaklaukset runkosarjan viimeisiin peleihin? Niissä hän on nimittäin Pelicansin aatelia.
Tästä pojasta kuulemme vielä.
Aleksi Salonen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti