Pelicans on leimattu
täksi kaudeksi monen tahon osalta hajuton, mauton, väritön – joukkueeksi. Miten
vain, joukkueesta löytyy myös muutama todella mielenkiintoinen yksilö. Mutta
ainakin yksi heistä tulee aiheuttamaan keskustelua koko Liigan mittapuulla.
Ajattelin heti näin kättelyssä palata ajassa hieman
taaksepäin, ja etsiä viimekeväisistä blogitarinoistani erään jutun Jesse Niinimäestä.
Noin, löytyihän se. Tässä 9.3.2013 kirjoittamani ”Minne
matka, Jesse Niinimäki?” – tekstin toiseksi viimeinen kappale:
”Kesällä pitää
tapahtua ihmeitä, jotta hänestä ei tulisi kannattajien ainaista sylkykuppia. En
jaksa millään uskoa Niinimäen uuteen tulemiseen ensi kaudella.”
Haen takkini.
Menin keväällä täysin kuistille höntyilylläni ja sokeilla näkemyksilläni Niinimäen
tulevasta sesongista. Elin liikaa vallitsevassa hetkessä, enkä uskonut aiempien
kausien näyttöjen painavan enää vaakakupissa.
Noh, uusi aika
on kuitenkin koittanut, joten saan teroittaa kynäni hyvillä mielin ja
kirjoittaa Niinimäestä hieman toisenlaiseen sävyyn.
Seuraavassa
esitän muutaman perusteen sille, miksi Niinimäki on alkavalla kaudella yksi Pelicansin
tärkeimmistä yksittäisistä tekijöistä.
1) Alla ehjä kesä
Kaikki lähtee,
mentaalipuolen lisäksi, aina liikkeelle siitä, että pelaaja on fyysisesti
100-prosenttisessa kunnossa, tietenkin. Kautta 2012–13 edeltänyt kesä meni
manselaiselta täysin lonkkavammasta toipuessa, ja tulos oli kauden jälkeen
luettavissa taululta.
Tai siis ei
ollut. Niinimäki ei tehnyt viime kaudella mitään, mikä olisi tuonut lisäarvoa
joukkueensa pelaamiseen.
Tuli kesä 2013,
ja taikuri sai harjoitella koko kesän ilman takapakkeja. Eikä siinä vielä
kaikki: Niinimäki myös harjoitteli. Pitkät keskustelut päävalmentaja Hannu Aravirran kanssa olivat antoisia,
ja Niinimäki on ollut alkukesästä asti ”haluan olla Pelicansin paras pelaaja” –
asenteella liikkeellä.
Mies pelasikin
vakuuttavan pre seasonin, ja vaikka moni nyt kaivaakin ”ne olivat vain
harkkamatseja” – kortin esiin, me kaikki huomasimme Niinimäen luistelunopeuden
olevan aivan eri sfääreissä viime sesonkiin verrattuna.
Nopeusominaisuudet
korostuvat nykyajan kiekossa koko ajan enemmän ja enemmän, ja vaikka Niinimäki
ei ole koskaan ollut – eikä ole edelleenkään – raketti luistimilla, oli hän nyt
jatkuvasti jopa potkun vastustajaansa edellä.
Ja kyllä, pelin
tempo nousee jälleen runkosarjassa 12.9. alkaen, mutta kaikki ennusmerkit
viittaavat siihen, että Niinimäki pysyy myös ko. päivästä eteenpäin mukana
pelin keskiössä.
Pienenä
knoppina vielä tämän osion loppuun: Niinimäki jätti muun muassa Miikka Männikön
telineisiin luisteluskabassa syyskuun alussa. Kaksi kertaa peräkkäin.
Kuva: Aleksi Salonen
2) Niinimäki – Redenbach – Pärssinen
Niinimäki istutettiin
parissa ensimmäisessä harjoituspelissä kaikkien kummastukseksi kolmosvitjaan. Ei
siinä mitään, peli kulki mainiosti, ja valmennus nosti tamperelaisen
avausviikonlopun jälkeen ykköseen Tyler
Redenbachin vierelle.
Kaksi koko
lailla samantyyppisillä teknisillä ja henkisillä ominaisuuksilla varustettua
pelaajaa. Toisella laidalla Timo
Pärssinen, vahva kiekonriistäjä ja hyökkäysten päättäjä. Toimiko
treenipeleissä?
Todellakin toimi. Kemiat kohtasivat – Niinimäki ja Redenbach
ajattelevat pelistä samalla tavalla, kolmikon keskialueen ylitykset olivat
oikein rytmitettyjä ja niin edelleen. Joku olisi voinut kutsua sitä jopa
taiteeksi.
Enemmän tai
vähemmän paikkansa pitävän oman kirjanpitoni mukaan Niinimäki nakutti
harjoituskaudella 10 pelissä tehot 2+8. (Redenbach 7 pelissä 2+8, Pärssinen 10
pelissä 6+1.)
Ennen kaikkea
ylivoimalla tämä kolmikko on tehnyt – ja tulee tekemään – tuhojaan. Ylivoimaa
on rassattu treenikentällä useiden toistojen ajan ja kolmikon välille alkaa
hiljalleen syntyä erilaisia variaatioita ja sommitelmia.
Lupaavaa, eikö?
3) Miksi ei?
Niinpä. Mielialapelaajana
tunnettu Niinimäki on osoittanut viime kausien aikana olevan parhaana päivänään
työssään yksi sarjan parhaista. 381 sarjapelissä on syntynyt tehopisteet 68+144=212,
ja 35–45 tehopisteen haarukka on täysin realistinen odotusarvo alkavalle
kaudelle.
Hyvän ja huonon
päivän ero on kuitenkin ollut liian suuri, ja mikä se tulee olemaan nyt, sitä
ei vielä kukaan voi tietää.
Mutta: Parin
kuukauden ajan tiiviisti Niinimäen otteita harjoituskentällä seuranneena voin
kertoa, että en ole koskaan nähnyt hänen olevan näin ammattimaisella otteella
työpaikallaan. Sama pätee pelitilanteeseen.
Kunnossa
pysyessään hän tulee alkavalla kaudella aiheuttamaan eräänkin kohauksen Isku
Areenan yleisölle. Taidot eivät nimittäin ole kadonneet mihinkään, ja tuskin päätyy kovin syvälle metsään väittäessään Niinimäen olevan yksi Liigan taitavimmista
mailankäsittelijöistä.
Liigan
syksyisen hyytäviin iltoihin mahtuu aina paljon, ja jäämme mielenkiinnolla odottamaan,
mikä on Niinimäen vastaus tekstiini. Onpahan herran kausi nyt sitten ainakin
jinxattu jo etukäteen.
Pelicansin
osalta perjantaina alkavaan kauteen on hyvä lähteä Niinimäen kattavalla
kommentilla omasta suorittamisestaan pre seasonilla:
”Ihan OK.”
Aleksi Salonen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti