Hannu Aravirran
luotsaama Pelicans-paatti seilaa tällä hetkellä sarjan piikkipaikalla. Sensaatiomaisen
tulokselliset otteet ovat tuoneet lahtelaisten laariin jo 20 pistettä. Mutta mitä
löytyy tulosten sisältä? Onko Pelicans vain kupla?
Pelicans voi
pelillisesti paremmin kuin mikään muu seura.
Tällä hetkellä, kyllä. Sarjataulukko ei valehtele tässä
tilanteessa hetkeäkään.
Pelicans on saanut muihin nähden alkukauteen pienen etulyöntiaseman,
kun joukkue on ollut yhtä ukkoa lukuun ottamatta yhdessä toukokuun alusta asti.
Koko orkesteri on näin hitsautunut yhteen viimeistäkin palasta myöten, ja lahtelaiset
tulevat menemään pitkälle aukottoman joukkuehenkensä voimalla.
Muut joukkueet etsivät vielä itseään, ja ulkomaalaiset
totuttelevat täkäläiseen pelityyliin. Hannu
Aravirta on iskenyt vastustajan heikkoihin kohtiin ilta toisensa jälkeen,
ja tulos on ollut luettavissa taululta.
Viisikkopuolustaminen on kenties organisoiduinta, mitä
Lahdessa on koskaan nähty. Jokainen tietää tasan tarkkaan roolinsa ja
yhdistetty mies- ja aluepuolustus on toiminut paria nukahdusta lukuun ottamatta
erinomaisesti.
Omaa kieltään kertoo se, että Pelicans ei ole päästänyt
tällä kaudella vielä kertaakaan yli kahta maalia yhdessä ottelussa.
Aravirta on siis tällä
hetkellä Liigan kuumin valmentaja.
Ehdottomasti. Hän on näyttänyt epäilijöilleen pitkää nenää
ja johtanut Pelicansia isolla sydämellä. Ote harjoituksissa on jämäköitynyt
viikko viikolta, eikä puserossa on pienintäkään hyvän olon tunnetta.
Aravirta vaikuttaisi olevan nappivalinta valmentamaan
kokenutta joukkuetta, joka tietää, miten vallitsevan tilanteen mukaan pitää
toimia. Pelitapa on iskostunut nopeasti kokeneen joukkueen
päähän, eikä Pelicansin sarjajohtoa uhkaa tällä hetkellä kukaan.
Aravirran hattuun voi lisätä sulan jos toisenkin viime
JYP-pelin jälkeen. Puolustusvoittoinen peli oli Pelicansilta liki täydellinen
pelitapaonnistuminen. Etenkin avauserässä Pelicans riisui levänneen JYPin
aseistaan upealla tavalla. Voitto jyväskyläläisistä on kova sana, ja
kliseisesti sanottuna mastokaupungin ylpeyden on hyvä jatkaa tästä.
Pelicans tulee
kohinalla alas sarjataulukossa, kun muut joukkueet löytävät punaisen lankansa.
Kärjistetysti kuvailtu, mutta pitää osittain paikkansa.
Ensimmäisessä neljässä pelissä nähty koko lailla totaalinen keskialueen
sumputtaminen ja ristikulmiin heitteleminen toi silloin neljä voittoa. Olin
todella skeptinen jatkon suhteen, sillä ne Pelicansin harvat ja vähäiset
kiekkokontrolliteot oli todella helposti scoutattavissa.
Aravirta pystyi kuitenkin heti kehittämään peliään ja toi
peli kerrallaan tekemiseen lisää kiekollisuutta. Kahdeksan peliä on nyt takana,
ja viimeisissä näistä Pelicansin pelaamista kuvaa parhaiten sana monipuolinen.
Pelicans mitataan kuitenkin vasta keväällä, jolloin sarjan
kärkeen kaavaillut joukkueet ovat saaneet palettinsa kuntoon. Pystyykö Aravirta
kehittämään peliään niin, että Pelicans pysyy kilvassa mukana myös kauden
edetessä?
Pelicansin tilanne näyttää nyt niinkin hyvältä, että sitä alkaa
olla vaikea jättää pois suoraan puolivälieriin menevien joukkueiden listasta.
Muistakaamme, että joku tulee aina yllättämään. Viime
kaudella se oli Tappara. Nyt suuryllättäjän viittaa ollaan tarjoamassa
Pelicansille.
Yksi suurimmista
tekijöistä Pelicansin liitoon on löytynyt maalin suulta.
Ilman muuta. Joukkue ei pärjää tuloksellisesti, jos sillä ei
ole voittavaa ykkösmaalivahtia. Pelistä toiseen päällään seisovalle Jere Myllyniemelle olisi voitu antaa
kolme tähteä jokaisesta kahdeksasta pelistä.
Myllyniemi lähti ensimmäistä kertaa urallaan kauteen
selkeänä ykkösenä ja on saanut tekemiseensä aimo annoksen lisää rauhallisuutta.
Myllyniemi nauttii pelaamisesta ja voittamisesta, mikä paistaa hallin ylimmälle
riville asti.
Pelicansin veräjällä torjuu sarjan kiistatta kuumin
maalivahti. Sitähän Myllyniemi oli jo viimekeväänä.
Radek Smolenak on
Pelicansille korvaamaton pelaaja.
Ei ole. Se nähtiin viime kaudella joulun jälkeisenä aikana.
Smolenak on silti yllättänyt allekirjoittaneen
positiivisessa mielessä viime peleissä. Okei, hän tekee kentällä kiekon kanssa
paljon summittaisia heittoja, mutta nähtiinkö häntä viime syksynä alimpana
miehenä hakemassa kiekkoa omista? Ei nähty. Nyt olen nähnyt ko. tilanteita jo
kourallisen verran.
Jatkoaikaratkaisu Tapparaa vastaan, voittomaali niin Turussa
kuin JYP-kotipelissä. Smolenak on täysin poikkeuksellinen maalintekijä tähän
sarjaan, mutta ei ole Pelicansille korvaamaton pelaaja puutteellisen
kokonaisvaltaisuutensa vuoksi.
Hyppääkö Smolenak enää KHL-koneeseen viimekeväisen jälkeen?
Kyselyjä tullee kyllä.
Jesse Niinimäen
alkukauden hyvät otteet ovat olleet vain sattumaa.
Olet ilmeisesti alkanut seuraamaan Niinimäen edesottamuksia
vasta viime kaudella. Niinimäki ja sattuma eivät nimittäin sovi samaan
lauseeseen. Alla ehjä kesä (lue: luistin liikkuu) + oikeantyyppiset
ketjukaverit = dominointi.
Niinimäki on poikkeuksellinen suomalainen jääkiekkoilija.
Vastaavanlaista peliälyä ja luovuutta ei löydy tässä maassa kovinkaan monelta.
Kirjoitin Niinimäestä tarinaa muutama viikko sitten ennen
kauden alkua. Tästä.
Musta hevonen -asetelma
sopii lahtelaisille kuin nyrkki silmään.
Pitää paikkansa. Pelicans on voittanut kahdeksasta pelistään
seitsemän, ja kuinka monta lööppiä olette nähneet iltapäivälehdissä
lahtelaisten satumaisesta vireestä? Niinpä, ette yhtään.
Joukkueelle on näin luotu 100-prosenttinen työrauha. Vaikka
Pelicans on sarjakärki, se lähtee silti käytännössä jokaiseen peliin
haastajana. Katsokaapa vaikka Pelicansille annettuja kertoimia esimerkiksi
Veikkauksen puolelta.
Kukaan ei odota Aravirran suojateilta edelleenkään mitään.
Ja se, jos jokin tuo koko Pelicans-poppoolle lisää nälkää ja voittamisen halua.
Kaikin puolin ideaalitilanne.
Knoppina tähän väliin, että Pelicans oli viime kaudella
saalistanut saman verran pisteitä kuin nyt 2. marraskuuta.
Tyler Redenbachin
pidempiaikainen poissaolo olisi jättiluokan katastrofi Pelicansille.
Pidemmällä tähtäimellä kyllä, mutta vielä tällä hetkellä
Pelicans tulee nipin napin toimeen ilman Redenbachia.
Niin kuin olemme huomanneet, niin sanotun
ykkösylivoimavitjan pakkopeli on tökkinyt viimeisessä kolmessa pelissä pahemman
kerran. Niinimäki jää kovin yksin, eikä peliarka Jarkko Immonen pysty tuomaan peliin rauhallisuutta.
Myös tällä kaudella vain kertaalleen osuneen Timo Pärssisen tehot
ovat pitkälti kiinni tutkaparimies Redenbachista. On myös jokseenkin
käsittämätöntä, että Pelicans pelaa edelleen ilman pistemenetyksiä, vaikka
Pärssisen maalisarakkeessa lukee vain numero yksi. Se on kova tilasto se.
Tommi Paakkolanvaara
on hyvä stuntti ykkösen keskelle. That’s it. Tulosyksikössä pelaaminen ja
suurten pisteodotusten tuomat paineet eivät ole luotuja Paakkolanvaaralle. Hän
ei ole enää silloin mukavuusalueellaan, mikä näkyy käsien tärinänä
ratkaisupaikoissa.
Kahden tehopisteen
Pekka Saarenheimo on ollut pettymys kakkosen keskellä.
Sallikaa mun nauraa. Saarenheimo on ollut joukkueen
suurimpia pelillisiä suunnannäyttäjiä alkukaudella. Sentteri repii, raastaa ja
antaa kaikkensa jokaisessa vaihdossa.
Loppukaudella Saarenheimon tai Immosen tasoinen
kakkossentteri tuskin tulee riittämään. Kumpikaan edellä mainituista ei pysty
tekemään tulosta tasaisesti, mitä voittavan joukkueen toiselta kärkisentteriltä
vaaditaan.
Pelicans kaipaa siis vahvistusta ko. tontille kevättä
silmällä pitäen. Pelit ennen joulua antavat suuntaa. Aikooko toimisto reagoida?
Juha Leimu on pelaamassa itseään EHT:lle.
Hmm. Tiedä sitten, että ihan Leijoniin. Mutta mikäli
viittasit siihen, ovatko Leimun otteet muuttuneet Tappara-ajoista
kokonaisvaltaisempaan suuntaan, vastaan siinä tapauksessa viipymättä: kyllä!
Leimun oman pään peliä lähdettiin jämäköittämään Pasi Mustosen johdolla heti
ensimmäisestä harjoituspelistä lähtien, mikä veti myös runkosarjan
avauspeleissä tehoja pois hyökkäyspäästä. Työ on tuottanut tulosta
yllättävänkin nopealla aikavälillä ja Leimu voittaa paljon kaksinkamppailuja
oikealla ajoituksellaan.
Saattaa ehkä kuulostaa hieman oudolta, mutta Leimusta on
kasvanut nopeasti Pelicansin kokonaisvaltaisin puolustaja. Hän pelaa vaistollaan ja tietää heti riiston
jälkeen seuraavan liikkeensä. Nostaa
hyökkäyksiä jalalla todella vahvasti, ja kun kiekkokin on alkanut löytää tietään
verkon perukoille, on Leimu Pelicansille jopa korvaamattoman tärkeä.
Etenkin siniviivamiehen roolissa ylivoimalla.
Ilkka Kaarnan tulisi jo olla varaamassa toria kevättä silmällä pitäen.
Pidetäänpä ne jalat nyt tukevasti maanpinnalla. Pelicansin jatkuva
lento katkeaa ennen pitkää, se on päivänselvä asia.
Jokaiselle joukkueelle tulee ennemmin tai myöhemmin heikko jaksonsa, mutta se erottaa voittajat ja häviäjät toisistaan, mikä joukkue pystyy pitämään tappioputkensa mahdollisimman lyhyenä.
Jokaiselle joukkueelle tulee ennemmin tai myöhemmin heikko jaksonsa, mutta se erottaa voittajat ja häviäjät toisistaan, mikä joukkue pystyy pitämään tappioputkensa mahdollisimman lyhyenä.
Pelicansin juna on kuitenkin oikeilla raiteilla, mutta
jätetään ne ”#MESTARUUSJUNA” – huudahdukset vielä odottamaan tulemistaan.
Annan silti luvan tai, noh, oikeastaan käskyn: Nauttikaa
tästä tilanteesta, lahtelaiset.
Aleksi Salonen (@_AleksiSalonen)